Huono terveys johti lopulta parempaan elämään

Ennen kuin muutimme tänne maalle, minulla oli erilaisia terveysongelmia. Kärsin säännöllisistä selkäkivuista, joille ei magneettikuvauksista ja muista tutkimuksista huolimatta löydetty selitystä. Ruokavalioni oli kutistunut kapeaksi, koska vähän kaikki tuntui aiheuttavan vatsaoireita. Huomasin myös tiettyjen ruoka-aineiden, kuten maidon, aiheuttavan reuman kaltaisia oireita jaloissa. Yhtenä yhdistävänä tekijänä näille oireille oli se, että olimme Helsingissä asuneet jonkin aikaa talossa, jossa osoittautui olevan hometta. Siellä asuessamme olin pienestäkin kävelymatkasta aivan hengästynyt, kurkkuni oli aamuisin karhea ja tunsin usein olevani tulossa kipeäksi, vaikka olo sitten menikin nopeasti ohi. Olin myös herkistynyt hajuille niin, että esimerkiksi kanssakulkijoiden hajuvedet ottivat pahasti nenään.

Moniin oireisiin aloin saada helpotusta jo ennen maallemuuttoa esimerkiksi ruokavaliota muuttamalla. Kuitenkin näen muuttomme tänne puhtaan ilman, vapaamman työelämän ja jopa itse kasvatetun ruuan äärelle jatkumona polulla kohti terveempää elämää. Lääkärit olivat pääsääntöisesti tarjonneet tilanteeseeni ei-oota, eikä esimerkiksi homeoireita otettu aivan tosissaan. En tosin voi heitä syyttääkään, koska oireet olivat kieltämättä epämääräisiä.

Nyt asumme vanhassa hirsitalossa, jossa sisäilma on puhdasta. Talon alapohjasta on korjattu lahonneet rakenteet, joten tiedämme varmasti asuvamme terveessä talossa. Ulkona hengitysilmaa eivät rasita pakokaasut, eikä lenkkipoluilla tule vastaan ihmisiä, joiden hajuvesiä pitäisi väistellä. Homeoireeni ovatkin hävinneet lähes täydellisesti, ja näin kävikin jo oikeastaan hyvin nopeasti hometalosta muuttamisen jälkeen. Vain hiukan entistä herkempi hajuaisti muistuttaa yhä noista ajoista.

Vatsavaivat sen sijaan ovat yhä läsnä. Tai eivät varsinaisesti vaivat, vaan herkkyys tietyille ruoka-aineille, joita välttämällä oireet pysyvät poissa. Olen ollut herkkävatsainen jo lapsesta saakka, mutta pahaksi vaivat äitiyivät homealtistuksen jälkeen. En voi olla miettimättä, olikohan hometalossa asumisella senkinlainen vaikutus, että immuunipuolustukseni samalla heikentyi. Gluteeniton, maidoton, lihaton ja usein vielä soijatonkin ruokavalioni on ehkä joissain tilanteissa hankala, mutta itse olen pääsääntöisesti vain tyytyväinen, että vihdoinkin tiedän, minkälaista ruokavaliota noudattamalla pysyn terveenä. Raskaampaa oli se aika, kun epäilin oireiden aiheuttajaksi milloin mitäkin ruoka-ainetta, mutta minkään poisjättäminen ei kuitenkaan tuntunut toimivan.

Nyt koen olevani terve, vaikka onkin joskus ärsyttävää olla näin yliherkkä. Edellä mainittujen lisäksi välttelen myös kofeiinia, alkoholia, voimakkaita mausteita (chiliä) sekä hiilihapotettuja juomia, joten viininmaistajaiset ja aamukahvit ovat osaltani taakse jäänyttä elämää. Joskus harmittaa, mutta en enää missään nimessä arvottaisi esimerkiksi viininjuonti-iltaa niin korkealle, että ottaisin vapaaehtoisesti vastaan siitä seuraavat vatsavaivat.

Selkäni tilanne lähti parempaan suuntaan silloin, kun lopetin kokopäivätyöni ja heittäydyin freelanceriksi. Kotoa töitä tehdessä pääsee suunnittelemaan päiväänsä liikkuntataukoja ihan eri tavalla, ja ylipäänsä on mahdollista tehdä lyhyempää työaikaa.

Mikä tämän pitkällisen sairaskertomuksen pointti sitten on? No se, että hyvinvointi kannattaa ottaa omiin käsiin. Ja että kun avaa oven uudenlaisen elämän suuntaan, saattaa lähteä käyntiin kokonainen muutosten lumipalloefekti. Itse en enää muista, mikä oli syytä ja mikä seurausta, mutta pikkuhiljaa asiat alkoivat loksahdella kohdalleen. En näe omia muutoksiani minään yksittäisinä juttuina, vaan kaikki palaset liittyvät toisiinsa. Joskus olen suorastaan kiitollinen siitä, että satuin saamaan riesakseni mainittuja vaivoja. Jos en olisi voinut niin huonosti, olisinko koskaan uskaltanut muuttaa maalle? Jos olisin kestänyt paremmin istumista eikä avokonttorin hälinä olisi häirinnyt, olisinko uskaltanut hypätä freelanceriksi toteuttamaan unelmiani?

Muutoksen motivaatiota ei ole tarvinnut kamalasti haeskella, koska esimerkiksi ruokapuolella olen vain ollut niin tyytyväinen, että vihdoinkin tunnen oloni taas terveeksi. Toki olen ruokavaliomuutosten jälkeenkin kymmeniä kertoja uskotellut itselleni, että kai nyt voin vähän maistaa ”kiellettyjäkin” aineita. Vaikeaa asiassa on se, että joskus voinkin maistella pienen määrän vanhoja suosikkejani ilman mainittavia oireita, kun taas toisella kertaa vatsa tulee moneksi päiväksi kipeäksi. Mitä kauemmin olen pysytellyt uudella polullani, sitä vähemmän vanhoja mielitekoja kuitenkaan tekee edes mieli. Makuaistini on muuttunut, ja olen löytänyt aika paljon uusia korvaavia tai jopa parempia herkkuja vanhojen tilalle.

Juuri nyt tuntuu jännittävältä miettiä, mihin kaikkialle tämä polku minut vielä johtaakaan. Vai mennäänkö seuraavaksi taas johonkin ihan toiseen suuntaan?

Lue lisää

4 comments

  1. Inspiroiva teksti! Varsinkin juuri tuo kohta, jossa kirjoitit siitä miten ”hyvinvointi kannattaa ottaa omiin käsiin. Ja että kun avaa oven uudenlaisen elämän suuntaan, saattaa lähteä käyntiin kokonainen muutosten lumipalloefekti”. Minä olen parhaillaan matkalla tuohon suuntaan ja toivon, että muutamien muutosten myötä monet muutkin palaset alkavat loksahdella kohdalleen juuri niin kuin sanoit.

    1. Kiva kuulla, että inspiroiduit. Tsemppiä matkallesi! Itsekään en ole lähestulkoonkaan valmis tälläkään saralla, vaan matkaa riittää. Kuitenkin on selvää, että nämä valinnat ovat olleet oikeita.

  2. Kivoja kuvia. Itse olen myös huomannut, että makuaisti muuttuu. Olen jättänyt sokerin lähes kokonaan pois ja olen huomannut, että makeat herkut eivät enää maistukaan kuten ennen.

    1. Kiitos 🙂 Tuo sokerihomma on kyllä niin totta, itse kaipasin aluksi jäätelöä tosi paljon mutta sitten kun sitä taas maistoin pitkästä aikaa, se maistui ihan järjettömän makealta. Samalla tavoin maito on alkanut maistua ihan liian ”maitomaiselta” kun sitä ei ole pitkään aikaan käyttänyt.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.