Kumpi määrää rajasi, sinä vai some?

Tietokone ja älypuhelin

Kuinka usein käytät päivän aikana älypuhelinta tai tietokonetta? Jos teet näyttöpäätetyötä kuten minä, luultavasti olet tietokoneen kanssa paljon tiiviimmässä yhteydessä kuin puolisosi tai lastesi kanssa. Ja jos sinulla on älypuhelin, todennäköisesti hiplaat sitä aika usein vain tarkistaaksesi, onko sosiaalisen median kautta tullut viestejä tai tykkäyksiä.

Maalla asuvalle tietotekniset yhteydet ovat välttämättömiä monestakin syystä. En pystyisi tekemään töitäni nykyisellä tavalla ilman internet-yhteyksiä, koska suurin osa toimeksiantajistani sijaitsee Helsingissä tai muissa kaupungeissa. Tuntisin luultavasti oloni eristyneemmäksi, koska en tulisi pitäneeksi yhteyttä kaukana asuviin ystäviini muuta kuin soittamalla, enkä suoraan sanottuna ole kovin kummoinen puhelimessa puhuja. Joutuisin myös ajamaan pitempiä matkoja erilaisten tavaroiden perässä, koska en voisi tilata niitä verkkokaupoista.

Tietokone on minulle paitsi työväline, myös itseilmaisun kanava. Jos minulla ei olisi tietokonetta, raapustelisin varmaan käsin paperille, mutta silloin tuotokset eivät päätyisi niin helposti kenenkään muiden nähtäville ja ne myös tulisivat ulos hitaammalla tahdilla. Voi vain arvailla, miten pahasti Jane Austen kärsi käden kramppaamisesta ja mitä hän teki huomattuaan kirjoitusvirheen tai kaadettuaan mustepullon kuolemattoman romaanikäsikirjoituksensa päälle.

Tietokone ja sen jatke älypuhelin ovat minulle myös inspiraation lähde. Ilman nettiä elämä olisi ehkä rauhallisempaa, mutta samalla olisi paljon vaikeampi löytää esimerkiksi samanmielisiä kirjoittajia (bloggereita), ja ideat puutarhauudistuksiin tai remonttiin pitäisi nekin keksiä kokonaan omasta päästä tai ottaa vaikutteita muutamasta aikakauslehdestä. Keksin kyllä paljon ideoita nytkin omasta päästäni, mutta jonkinlaista ruokaa ajatusprosessille antaa kuitenkin se, että näkee, miten toiset ovat tehneet.

Mutta kuitenkaan netti ja älypuhelimet eivät ole pelkästään hyvästä. Sosiaalinen media koukuttaa liiaksikin. Niinpä minullakin on keinoni yrittää pitää suhde nettiin tarpeeksi viileänä ja some käsivarren mitan päässä samalla tavoin kuin liian innokas ihailija. Keinojen avulla suojelen myös lapsia, siis seuraavaa sukupolvea netinkäyttäjiä.

Tietokone ja älypuhelin

  • Yritän pitää viimeisen tunnin ennen nukkumaanmenoa some- ja nettivapaana. Näin saan paremmin unen päästä kiinni. Yöksi jätän puhelimen alakertaan, koska en halua piippausten häiritsevän yöllä.
  • Pidän puhelimen merkinantoäänet minimissä. Täytyy kuitenkin sanoa, että ainakin omassa puhelimessani ilmoitusäänten säätämisestä on tehty turhan hankalaa. Joidenkin sovellusten äänimerkit haluaisin ehdottomasti kuulla, toisia taas en. Minulle on vieläkin vähän mysteeri, miten saisin ilmoitukset tulemaan juuri siten kuin haluan.
  • En anna lasten käyttää älypuhelintani. Ainoastaan joskus pitkillä automatkoilla lapset saavat katsoa kännyköistä lastenohjelmia, mutta esimerkiksi kännykkäpelejä he eivät mielestäni vielä tarvitse. Eipä pienestä pelaamisesta varmasti haittaakaan olisi, mutta kyse on siitä, että kännykän räpläämisen tapa tulee pelien avulla opittua liian varhain. Ja tietysti pelitkin koukuttavat siinä missä some aikuisia. Saatan olla julma äiti, mutta mielestäni pieni tylsistyminen on lapsille joskus vain hyväksi. Ehkä tylsyys ajaa heidät keksimään jotain myös omasta päästään eikä vain tottumaan siihen, että aina pitää jonkun toisen viihdyttää.
  • Tylsistyminen on myös itselleni suurin syy hamuilla kännykkä kouraan. Minulla on päiviä, jolloin unohdan puhelimen pitkäksikin aikaa laukkuun tai taskuun, jos on tarpeeksi mielenkiintoista tekemistä. Sitten taas on niitä päiviä, jolloin tekisi mieli notkua Facebookissa koko ajan. Tylsistymisen välttely onkin varmasti suuri syy sosiaalisen median suosioon ylipäänsä, mutta pitäisi oppia nauttimaan siitäkin, kun ei ole mitään tekemistä.
  • Yritän kovasti, etten antaisi somen imaista itseäni mukaansa lasten läsnä ollessa. Pakko kuitenkin myöntää, että joskus joku heidän juttunsa saattaa mennä ohi korvien, koska Facebookissa oli mukamas jotain kiinnostavampaa. Tämä on suuri kehittymisen paikka, vaikka toisaalta ei tätäkään kannata ylidramatisoida. Ihan samalla tavalla aikuiset ovat ennen uppoutuneet sanomalehteen ja ynähdelleet lehden takaa lastensa kysymyksille. Erona on ehkä se, että netistä ja somesta löytyy sisältöä loputtomiin, joten jokaisen käyttäjän on itse osattava asettaa itselleen rajat.
  • Kun tapaan ihmisiä kasvokkain, en räpellä kännykkää. Jos puhelin soi tai odotan jotain tärkeää viestiä, saatan vastata siihen, mutta mielestäni kuuluu yleisiin käytöstapoihin, että keskitytään vieressä livenä olevaan seuraan. Ehkä vaikkapa kahvilassa on ok ottaa nopeasti kuva Instagramiin, mutta sen jälkeen kännykkä saa hävitä laukkuun. On myös hyvä miettiä, onko kuva ladattava someen heti, vai voiko sen tehdä vasta tapaamisen jälkeen.

Vaikka netti ja some on syytä pitää rengin eikä isännän asemassa, joskus tuntuu, että niiden vaaroja myös liioitellaan. Samalla tavalla kaikki uusi teknologia ensin pelottaa. Aikoinaan oltiin huolissaan, voiko nopeasti liikkuvan auton kyydissä saada terveyshaittoja ja pelättiin junien ja rautateiden tuloa. Kyse onkin ennen kaikkea tasapainosta digitaalisen ja muun elämän välillä.

Kuinka korvaamattomia netti ja sosiaalinen media ovat sinulle vai pyristeletkö päinvastoin niiden otteesta irti? Mitä keinoja käytät?

Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Share