Lapsuus maalla vai kaupungissa

Kaksi tyttöä leikkimässä.

Kun muutimme maalle, tilanne oli se perinteinen: esikoisemme oli ilmoittanut tulostaan, ja jonkin ajan kuluttua lapsia olikin sitten jo kaksi. Niinhän se menee, että aika monet muuttavat perheenlisäyksen myötä keskustoista väljempiin maisemiin. Meille lapset eivät olleet missään nimessä maallemuuton pääsyy, mutta asiaa tuli toki mietittyä lastenkin kannalta. Nyt taas kun osa ystävistämme asuu edelleen kaupungeissa ja on niin ikään saanut tällä välin lapsia, tulee usein pohdittua, mitä eroa maalais- ja kaupunkilaislapsuudella on. Kummassakin on omat hyvät ja huonot puolensa.

Lapsuus maalla

Plussat

+ Lapset voi päästää paljon varhemmin keskenään pihalle leikkimään kuin kaupungissa, koska vaaraa oudoista ohikulkijoista tai liikenteestä ei ole. Meillä lapset eivät kyllä vielä leiki pihalla keskenään, koska pienempi ei vielä ole siihen tarpeeksi iso. Isomman kyllä voisin päästääkin, mutta hän taas ei yleensä viihdy yksinään.

+ Myös lasten pukeminen talvivaatteisiin on helpompaa, koska ensimmäisenä valmiiksi tulleen naperon voi lykätä pihalle odottelemaan ja sillä aikaa jatkaa kakkosen pukemista. Aika iso plussa verrattuna kerrostaloon, jossa koko hikinen ja kärsimätön porukka on saatettava matkaan kerralla ja vieläpä tuotava kaikki tavaratkin mukana.

+ Maalla luonto on lähellä. Lapset voivat kiipeillä kivillä, möyriä sammaleessa, kiivetä puihin, nauttia linnunlaulusta ja sohia ojaruohoja kepillä (en tiedä mikä tässä lapsia viehättää, mutta ilmeisesti ainakin oman sukupolveni miesten harrastus on ollut leikkiä miekkasankaria kepin kanssa pusikoissa).

+ Maalla on turvallista. Lapsen tai nuoren mahdollisuudet ajautua esimerkiksi epämääräisiin porukoihin ovat pienemmät, koska paheet tulevat maaseudulle toivon mukaan jälkijunassa. Liialliseen turvallisuuden tunteeseen ei kuitenkaan kannata tuudittautua, koska nykyaikana nuoriso kyllä löytää vaarat, jos niitä sattuu tositarkoituksella etsimään.

+ Maalla on pienet piirit. Jos omat touhupetterini alkaisivat vaikkapa teini-iässä väsätä tageja betoniseiniin ja joku tuttu näkisi heidät, kerrottaisiin nuorten touhuista toivottavasti minulle. Kaupungissa mahdollisuudet tulla tutun näkemäksi kielletyissä puuhissa olisivat pienemmät.

+ Maalla on aina jotain tekemistä. Jos lapsi tai nuori haluaa harrastaa kädentaitoja, siihen on tilaa. Nikkarinuorelle on helpompi väsätä verstas piharakennukseen, ja taiteellinen tyyppi löytää pihan romukasoista materiaalia töihinsä (itse käytin teininä muun muassa isäni metallisorvin lastuja taideteoksessani ja askartelin puun kanaverkosta). Maalla lapsi myös oppii tekemään itse. Mahtaako moni kaupunkilaisnuori osata vaihtaa auton renkaat tai tehdä tulet saunan pesään? Kyse ei ole pelkästään taidoista vaan siitä, että uskaltaa ja vaivautuu yrittämään itse.

+ Monet harrastukset ovat maalla paljon halvempia kuin pääkaupunkiseudulla. Esimerkiksi ratsastus on maalla ihan normaalin harrastuksen hinnoissa, ja käsittääkseni jääkiekkokin on halvempaa kuin pääkaupunkiseudulla.

Miinukset

– Maalaislapset kokevat ehkä aikuistuessaan painetta lähteä pois kotiseuduiltaan. Monella maalaispaikkakunnalla ei riitä koulutusmahdollisuuksia tai töitä, joten lähtemisen ja jäämisen välillä ei välttämättä edes käydä oikeaa valintatilannetta. Ellei sitten digitalisaatio tule väliin ennen omien lasteni aikuistumista ja mahdollista töiden ja opiskelujen hoitamista mistä käsin tahansa. Omien lasteni oikeastaan toivonkin lähtevän maailmalle ja näkevän vähän suurempia ympyröitä, koska tännehän voi sitten aina palata, jos he sitä haluavat.

 

Lapsuus kaupungissa

Plussat

+ Kaupungissa on paljon harrastuksia. Meilläkin harrastustarjontaa on aika hyvin, mutta jos haluaisi kokeilla vaikkapa afrikkalaista tanssia, sirkustemppuilua tai muuta vähän erikoisempaa, pitäisi lähteä lähimpään isompaan kaupunkiin.

+ Kaupungissa on enemmän koulu- ja opiskelumahdollisuuksia. Itse suren esimerkiksi sitä, ettei paikkakunnallamme ole kielikylpyjä tai muuten vieraisiin kieliin tutustuttavia päiväkoteja. Toisaalta täällä on taas omanlaistaan suuntautumista, esimerkiksi kyläkoulu, joka on erikoistunut luontoon.

+ Kaupungissa lapsi voi liikkua itsenäisemmin. En oikein osaa hahmottaa, minkä ikäisenä lapsi voi liikkua yksin joukkoliikennevälineissä, mutta ainakin osan kuljetusrumbasta harrastuksiin voi tietyssä iässä kuitata ostamalla lapselle bussikortin. Lapsi myös pääsee itse helposti kavereilleen, jos nämä asuvat vaikkapa naapuritalossa kävelymatkan päässä. Maallahan lasten kuskaaminen on vanhemmille puolipäiväinen työ, ellei heille sitten osta mopoa teini-iässä.

+ Kaupungissa on omalla tavallaan turvallista. Siinä missä maalaistalojen pihoilla voi olla vaarallisiakin juttuja, kuten romukasoja tai myrkyllisiä jätteitä, ja maatilalla on vaarana jäädä isojen työkoneiden alle, kaupungissa eivät romut vaivaa. Tai no, paitsi huumeruiskut hiekkalaatikolla…

+ Kaupungissa on helpompi löytää omanhenkistä seuraa, vaikka esimerkiksi omasta koulusta sellaista ei löytyisikään. Erikoisempaan alakulttuuriin kuuluva nuori voi ehkä kaupungissa löytää kaltaisiaan paremmin. Toisaalta nykyään on internet, joten maalla saman voi tehdä etänä.

Miinukset

– Maaseudun näkökulmasta kaupungin liikenne pelottaa joka kerta, kun käymme lasten kanssa Helsingissä. Itse haluaisin pitää lapsiani koko ajan kädestä, ja joskus ihmetyttää, kuinka rennosti monet kaupunkilaisvanhemmat tuntuvat asiaan suhtautuvan. Olen myös kerran todistanut vierestä, kun alakouluikäinen tyttö pelastui täpärästi jäämästä raitiovaunun alle Mannerheimintiellä, enkä varmasti unohda sitä näkyä ikinä, vaikkei minulla silloin edes ollut omia lapsia.

Maalla ja kaupungissa on siis molemmissa hyviä ja huonoja puolia lastenkin kannalta. Itse mietin joskus, miten suuren päätöksen olenkaan tehnyt lasteni puolesta, kun olemme muuttaneet tänne. Mistä he jäävät paitsi, kun eivät asu kaupungin mahdollisuuksien äärellä? Toisaalta pohdinta on sama kuin jos olisi ahdistunut siitä, miksi omat lapset ovat vaikkapa sairaanhoitajan eivätkä lääkärin lapsia tai miksi he joutuvat asumaan Vantaalla eivätkä Eirassa. Asiat nyt vaan menevät elämässä niin tai näin, ja silloin jos jotain menettää, saa jotain muuta tilalle. Eiralaislääkärin lapsi saattaisi kantaa hienoja merkkivaatteita, mutta hän olisi jäänyt vaille vaikkapa luonnon hyvää tekevää vaikutusta, jota maalla saa.

Haluan kuitenkin kasvattaa lapsistani maailmankansalaisia, joten yritämme käydä usein jossakin muuallakin kuin omassa kotipitäjässä. Niinpä vietimme juuri viikonlopun Helsingissä ystäväperheitä tavaten. Kuinka hauskaa olikaan nähdä, että omat lapsemme löysivät ystäväperheiden lasten kanssa yhteisen sävelen niin nopeasti, vaikkei kovin usein ehditäkään nähdä.

Ja vaikka joskus itse hiukan haikailisin kaupungin ravintoloiden ja kulttuuritarjonnan perään, riippuu arki enemmän elämäntilanteesta kuin asuinpaikasta. Vaikka asuisimme pääkaupunkiseudulla, olisi arkemme sielläkin töiden, kotihommien, ruokakaupan ja lasten hoitoon viennin välillä tasapainottelemista. Siksi on hyvä, että arki on siellä missä se on seesteisempää, koska säpinän äärelle on aina helppo lähteä käymään vaikka viikonlopuksi.

Lue lisää

2 comments

  1. Moikka! Löytyipä täältä kiva blogi ja ajankohtaisia juttuja oman elämäni kannalta! Meillä on juuri kovat pohdinnat käynnissä, että mistä päin alettaisiin katsella uutta kotia. Veri vetää maalle, vaikka kaupungissakin on omat hyvät puolensa. Tässä oli monia hyviä pointteja, kiitos siis!

    PS. Anteeksi mä olin unohtanut vastata sun jättämään kommenttiin meidän blogin Kroatia-postauksessa! Nyt on vastattu :9

    – Laura

    1. Heippa! Kiva kun löysit vierailulle tännekin 🙂
      Näinhän se on, maalla ja kaupungissa on molemmissa omat hyvä puolensa. Itse olen sen kannalla, että jos asutaan maalla, yritetään käydä usein kaupungissa. Saadaan hyvät puolet kummastakin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.