Miksi kaikki on aina kesken ja aikaa liian vähän?

valkovuokkoja

Yksi maalla asumisen parhaista puolista on mahdollisuus itse tekemiseen: puutarhanhoitoon, nikkarointiin ja remontointiin. Jos haluaisin kaiken valmiina enkä olisi valmis likaamaan käsiäni multaa lapioidessa, voisin yhtä hyvin asua kaupungissa. Joskus kuitenkin tuntuu, että hommien määrälle ei ole mitään rajaa. Eikä toisaalta niihin ole koskaan käytettävissä tarpeeksi aikaa. Vaikka koko ajan tuntee tekevänsä jotain, aina on askeleen tai pari jäljessä to do -listaan nähden.

Juuri nyt pitäisi tehdä kaadetut puut polttopuiksi ja saattaa päätökseen ruusuhuoneen puusohvan kunnostus. Peurat jatkavat vierailujaan puutarhassa, joten olisi kiireesti keksittävä jokin keino niiden karkottamiseksi. Kasvimaan aita olisi rakennettava pikimmiten, koska muuten on turha yrittää kasvattaa yhtään mitään. Toisaalta ei vielä ole edes paikkaa missä kasvattaa, koska pitäisi ehtiä nikkaroida kasvatuslavoja. Tuntuu, että kesä menee tällä menolla jo ihan kohta ohi, enkä ole saanut aikaiseksi mitään.

Helmililjat

Mihin kaikki aika sitten oikein menee? Suurin syy aikapulaan taitaa olla se, että miehen vuorotyön takia yhteisiä viikonloppuja on älyttömän vähän. Tietysti vuorotyö tuo miehelle myös arkivapaita, mutta niiden kohdalle tuntuu aina sattuvan flunssaa tai vatsatautia, joiden vuoksi suunnitelmat lykkääntyvät. Ja vaikka kuinka yritän uskotella itselleni, että 2- ja 4-vuotiaat lapset ovat jo aika isoja, eivät he sitä käytännössä kuitenkaan ole, vaan vaativat (ja ansaitsevat) huomiota ja seuraa.

Vaikka nyt myönnän ihan auliisti stressaavani tekemättömistä hommista, tuntuu se silti vähän väärältä. Miksi stressata jostain, jonka tekemisen pitäisi olla nautinto ja jota tekee siksi, että haluaa, ei siksi että on pakko? Jos tahtoisin helpomman elämän, olisi minulla mahdollisuus muuttaa takaisin kerrostaloon, jossa ei tarvitsisi huolehtia polttopuista ja pihahommista. Mutta en minä sitäkään haluaisi, vaan nautin elämästä juuri tällaisena.

Idänsinililjat

Erityisen paljon harmittaa se, että kaikkialla silmä näkee keskeneräisiä projekteja. Niistä kunkin eteen on jaksanut pusertaa jonkin aikaa, mutta aika on ollut niin kortilla, että niiden saattaminen aivan valmiiksi on ikään kuin unohtunut. Puhumattakaan sitten siitä, että kotona näyttää jatkuvasti siltä, että pyörremyrsky on pyyhältänyt läpi talon ja joka puolella on villakoiria ja murusia.

Ehkä pitäisikin hyväksyä, että vaikka eläisi omaa unelmaansa, siihenkin mahtuu synkkiä hetkiä ja stressin aiheita. Vaikka unelma toteutuisikin ja löytyisi se oma pieni paratiisi maan päältä, sielläkin arki on arkea. Vuorokauden tunnit ovat rajalliset, ja jos niitä yrittää venyttää, silloin vasta stressaavaksi menee. Yritän siis tehdä homman kerrallaan ja olla iloinen, että ainakin mennään oikeaan suuntaan. Vaikeaa se on silti, joten näin toukokuussa olen oikeastaan salaa vähän iloinen, että kevät on myöhässä, eikä kylvöihin ole vielä kiire.

Lue lisää

8 comments

  1. Toimisiko se että kirjoittaisit tekemättömät asiat ylös, pois sieltä mielestä stressaamasta ja pistä lappu vaikka jääkaapin oveen? Lisäksi voitte sopia talkoot asioiden tekemiseksi. Enkä usko että joku niistä pahastuu, sehän on yhdessä oloa, tekemistä ja hyvää ruokaa. Jos ei ole halua tai aikaa niin ei ole pakko osallistua. Suosittelen. Lapsiperheessä aina on siivottavaa joten välillä on mukava tulla siivottuun kotiin. Hyvä siivooja siis hakuun ja kokeilemaan.

    1. Mulla on to do -lista sekä kännykässä että paperilla, toimii tosiaan! Talkoot olisi kyllä varmaan hyvä asia joskus, monesti ollaan niitä suunniteltukin vaan vielä ovat järjestämättä. Ehkä ongelmana on sekin, että monesti on vaikea arvioida etukäteen milloin jotain hommaa päästään tekemään (vapaa-aika, säät, muiden hommien eteneminen), joten tuntuu hankalalta kutsua talkooväkeä tarpeeksi pitkällä varoitusajalla. Mutta joskus voisi kyllä kokeilla.

  2. Juurikin eilen painin tämän asian kanssa – tosin kaverin osalta. Yritin vienosti vihjata, että eikös harrastelupuuhastelun idea ole se, että tulisi hyvä mieli eikä stressiä niin, että yöunet jäävät väliin?

    1. Juu, no niinhän se on. Vaikeus taitaa olla siinä, että mieli haluaisi aina tehdä enemmän kuin mihin aika riittää. Ongelmana ovat siis liian kunnianhimoiset suunnitelmat tai ylioptimistiset aika-arviot! Itse en kyllä yöuniani ole näiden asioiden takia menettänyt 🙂

  3. Tutulta kuulostaa. Näin se vain menee. Olen joskus haaveillut että tulisi se päivä jolloin kaikki on tehty… Aina tulee listalle jotain uutta, jokin ei vain edisty millään tai ei kertakaikkisesti onnistu. Olen luovuttanut ja teen tärkeimmät. Stressi on alkanut kadota mutta oppimista riittää.

    1. Minä taas en oikeastaan edes haaveile täysin tyhjästä to do -listasta, koska itse tekeminen on juuri se juttu josta nautin. Haaveilen ehkä siitä, etten olisi koko ajan kaksi askelta jäljessä listaan nähden. Ja että olisi aikaa (ja tarmoa) saattaa aina valmiiksi asti kaikki hommat, joihin ryhtyy. Rennostihan tämä kannattaa ottaa, ei tästä mitään järkeä ole stressata. Mutta siinä on vähän opettelemista vielä 🙂

  4. Hyvin tutulta kuulostaa! Minullakin on jos jonkinmoista listaa kännykän muistissa ja voi sitä tunnetta, kun saa tehtyä jonkun tehtävän ja voi poistaa sen listasta! 🙂 Mutta kyllä se vain niin taitaa olla, ettei työ tekevältä lopu, ainakaan omakotitalossa asuvalta!

    1. Listoissa on ihanaa juuri se, että saa yliviivata tehtäviä. Tulee sellainen tunne, että oikeasti hommat etenevät. Latasin juuri hiljattain kännykkään sellaisen to do -sovelluksen, joka on kyllä ihan huippu. Kaikenlaiset lippulaput tuppaavat häviämään, mutta kännykkä harvemmin 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Share