Mitä useampi puutarhuri, sitä parempi puutarha?

syreenin kukka

Meillä on miehen kanssa aika selkeä työnjako pihahommissa. Minä innostun keväisin kylvämään siemeniä multaan ja odottamaan kasvimaan satoa, ja toisaalta sydämeni tykyttää nopeammin myös silloin, kun puhutaan kukista, erityisesti perennoista. Myös yksivuotiset kesäkukat tulevat meille lähes poikkeuksetta minun hankkiminani.

Mies taas tykkää kohnata pihalla etsien pusikoista sinne unohtuneita romuja (ennen vanhaanhan maalla koko pihaa käytettiin tunkiona) ja rakentaa kiviaitaa ja muita pihan kivimuodostelmia. Syy tähän on myös käytännöllinen, koska itse en ole kiinnostunut vaarantamaan selkääni painavien kivien kanssa. Yksi hänen harrastuksistaan on myös risujen raahaaminen ja niiden jatkotoimenpiteistä huolehtiminen aina tarpeen mukaan.

Samalla miehellä on kuitenkin heikko kohta myös marjapensaille ja hedelmäpuille, joita hän olisi koko ajan hankkimassa lisää. Itsekin tykkään satoa tuottavista puista ja pensaista, mutta toisaalta sadonkorjuu on tarpeeksi työlästä jo tällaisenaankin. Omenapuita on tällä hetkellä neljä, joista kolme tuottaa hyvin satoa, päärynäpuita kaksi, joista kumpikaan ei ole tuottanut vielä mitään, ja mustaherukoita 4 + 3 eli ensin mainitut tuottavia, jälkimmäiset vielä vaatimattomasti satoa kasvattavia. Lisäksi on yksi viherherukka sekä kaksi punaherukkaa. Lisäksi tulevat tyrnit, luumut ja muut vähän erikoisemmat.

Minun vahvuuteni (ja ehkä samalla heikko kohtani) on myös visiointi. Varsinkin näin puutarhakaudella esittelen harva se päivä uuden vision jotakin puutarhan kolkkaa varten, ja täytyy onneksi sanoa, että aika usein nuo suunnitelmat otetaan vastaan suopeasti. Piirtelen suunnitelmiani myös paperille milloin kirjekuoren selkiin, milloin muistivihkoon, ja ahmin puutarhakirjoja ja -lehtiä inspiraatioksi. Kun suunnitelmien täytäntöönpanon aika tulee, mies rientää apuun lapion ja hartiavoimiensa kanssa.

Yhteinen vihollisemme ovat rikkaruohot, joiden kimppuun käymme kuitenkin vähän eri keinoin. Mies on erikoistunut käyttämään siimaleikkuria ja viikatetta, pihan perällä kun on laajahkoja alueita, jotka ovat päässeet vuohenputken ja muiden rehottavien rikkaruohojen valtaamiksi. Minä taas olen se, joka kykkii kesäiltaisin viinimarjapensaiden alla ja kitkee kasvustoja irti. Saan siitä oikeastaan melkoista tyydytystä ja mielen rauhoittumaan (vaikka selkä hommasta vihoitteleekin). Lisäksi harrastamme yhdessä tarpeen mukaan alueiden peittämistä pressuilla tai muilla muoveilla rikkaruohojen tappamiseksi.

Niinpä iltaisin, kun lähdemme lasten nukkumaanmenon jälkeen yhdessä ulos puutarhahommiin (itkuhälytin mukanamme tietenkin), suuntaamme eri töihin. Minä kävelen näin keväällä ensimmäiseksi rakkaalle kukkapenkilleni ja tarkistan, onko uusia kasvunalkuja näkyvissä. Tämä on kovin jännittävää, koska kasvit istutettiin vasta viime kesällä, enkä voi tietää, ovatko ne kaikki selvinneet talven yli. Mies puuhaa näinä iltoina risukasojensa kanssa, ja välillä pidämme pienen palaverin ja visioimme tulevaa. Mustarastaat laulavat, ja nautimme valoisasta illasta. Tulisipa lämpimiä kevätiltoja pian lisää!

Kumpikaan meistä ei taida tykätä haravoinnista, joka onkin yhtä tylsää puuhaa kuin vaikkapa imurointi. Suurin osa haravoimisesta onkin täysin turhaa, koska syksyisin lehdet voi jättää nurmikolle lannoitteeksi. Kulkuväyliltä pitäisi kuitenkin näin keväällä haravoida puista pudonneet risut. Kukakohan jaksaisi hoitaa sen homman?

Ps. Jos et ole vielä osallistunut arvontaan, jossa voi voittaa Perinnemestarin Tyylikirjan, tee se nyt! Osallistumisaika päättyy perjantaina 12.5.

Pps. Postauksen kuvat ovat menneiltä vuosilta. Ihan noin vihreää meillä ei vielä ole, valitettavasti.

Lue lisää

2 comments

  1. Tekstiäsi lukiessani oikein innostuin! Meidän tontilla ei ole vielä kukan kukkaa eikä myöskään puita tai pensaita, mutta kohta on ja olen tosi innoissani tästä tulevasta puutarhan hoidosta. Miten upeaa onkaan tulevina vuosina kierrellä juuri lasten nukkumaan mentyä miehen kanssa rauhassa pihalla, ihastella puhkeavia kukkia ja ryhtyä kitkemis- tai muihin pihahommiin! 🙂

    1. Illat on juuri sitä parhainta aikaa, mutta kyllä sekin on aika hauskaa, kun tehdään koko perheen voimin. Aika paljon vähemmän silloin tosin saa aikaan 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Share