Meillä käydään joka kevättalvi sama keskustelu. Mies alkaa ehdotella, että pihasta pitäisi kaataa puita ja kysyy minulta, mitkä saa kaataa. Minä kiemurtelen enkä haluaisi valita yhtään puuta, koska elävien puiden tappaminen tuntuu minusta julmalta. Ajattelen lämmöllä kaunista koivua, johon tulee keväällä hienot hiirenkorvat, kuusta, joka suojaa tuulelta ja haapaa, jonka lehdet kellastuvat syksyllä ja värisevät tuulessa.

Kyllähän minä tiedän, että puustoa on välillä karsittava, jotta pihaan saataisiin valoa, ja että vanhat puut saattavat olla sisältä lahoja, joten ne on hyvä kaataa ennen kuin tuuli joskus myrskyssä tekee sen puolestamme. Kun lopulta annan miehelle vapaat kädet, hän tekee hyviä valintoja, ja puiden kaatamisen jälkeen olen itsekin sitä mieltä, että maisema näyttää kivemmalta.

Meillä kasvoi vielä viime talvena pihan reunalla kolme jättimäistä kuusta, joista ensimmäinen kaadettiin viime talvena. Pihamaa tuntui heti avartuvan, ja kun nyt kaadettiin kaksi lisää, toinen niistä paljastui sisältä lahoksi. Eipä tarvitse pohtia, teimmekö oikean päätöksen.

Mies on hyvä käyttämään moottorisahaa yksinäänkin, mutta tällaisten isojen puiden kaatamiseen hän pyytää aina avuksi appiukkonsa eli isäni. Isälläni on pitkä kokemus jos jonkinlaisen puun kaatamisesta, eikä vahinkoja ole koskaan päässyt sattumaan. Jokainen kaato on kuulemma kuitenkin pien yllätys. Kerran hän veti vinossa kasvanutta isoa kuusta traktorilla haluttuun kaatumissuuntaan niin ettei se kaatuisi talon päälle, kun yhtäkkiä kesken vetämisen köysi katkesi. Runko oli jo puoliksi sahattu poikki. Oli vaarana, että kuusi olisi rojahtanut kuistin päälle, mutta tilanteesta selvittiin kunnialla.

Isoista puista saadaan kivasti polttopuuta, mutta aina puiden teko ei ole ihan helppoa hommaa. Jokunen vuosi sitten mies yritti halkoa ison pihakoivun pöllejä halkaisukirveellä ajatuksenaan saada siinä samassa liikuntaa. Liikuntaa tuli ja hiki virtasi, mutta puu ei antanut periksi. Piti ottaa konevoima käyttöön.

On muuten aika kätevää asua näin isolla tontilla, että polttopuut saa omasta pihasta. Aina on jotain kaadettavaa, eivätkä kaadetut puut jätä maisemaan huomattavaa aukkoa. Minullekin, puunhalaajalle, jää vielä paljon ihania puita ihailtavaksi.