Hus, peurat pois puutarhasta!

Kaksi valkohäntäpeuraa

Kun muutimme maalle, pidin peuroja aluksi söpöinä ja liikuttavina: pitkäkoivet hiipivät iltaisin hiljaa puutarhaan ja kävivät rouskuttamassa omenoita puun alta. Olin haltioissani. Peurat pysyivät arkoina vieraina siihen asti, kunnes jouduimme pari vuotta sitten kesällä luopumaan koirastamme. Ilmeisesti koira oli pelottanut peuroja, sillä sen poismenon jälkeen peuroja ei tunnu pidättelevän enää mikään. Ne syövät röyhkeästi kaiken, mikä […]

Continue Reading

Lintubongausta keittiön ikkunan läpi

Punatulkku puun oksalla.

Sain lapsena isoäidiltäni lahjaksi lintukirjan. En muista innostuneeni kirjasta erityisemmin, ja vaikka isoäidin tarkoitus lienee ollut tutustuttaa minut lintujen ja luonnon ihmeelliseen maailmaan, hyvä aie jäi puolitiehen. Lintujen tarkkailu ei tullut millään tavalla osaksi arkielämää. Jos meillä oli kotona lintulauta, en ainakaan muista sitä, mikä paljastaa, etten ollut linnuista kovin kiinnostunut. Kun nyt aikuisena muutin […]

Continue Reading

Pitääkö maalaistalossa olla eläimiä?

Hevonen valjastettuna

Lapsena ja nuorena luokittelin itseni eläinrakkaaksi. Minulla oli monta vuotta oma hevonen, suomenhevosruuna nimeltä Lumimies eli Lumppari. Lapsuudenkodissani oli myös monta koiraa, ja kissojakin meillä on aina ollut. Vielä nytkin meillä on oma hiirikissamme Sulo. Kun muutimme maalle, pidin vähän itsestään selvänä, että meille tulisi joskus muitakin eläimiä kuin kissa. Haaveilin kanoista ja lampaista, vähintään. […]

Continue Reading

Esittelyssä Sulo-kissa

Kissa lämmityspatterin päällä

Jokaisessa maalaistalossa on hyvä olla kissa. Kissa on mukavampi hiirten karkottaja kuin myrkky, ja maalla on toki kissallakin kissanpäivät, kun saa tulla ja mennä tahtonsa mukaan tarvitsematta niin kovasti pelätä auton alle jäämistä. Meidän kissamme nimi on Sulo eli Sulkki, ja hän tuli meille vajaa kolme vuotta sitten löytöeläinkodista. Jo ensimmäisinä päivinä kävi selväksi Sulon […]

Continue Reading