Vanhan uunin ehostus rappaamalla eli mitä virheitä tuli tehtyä

Työkaluja uunin kunnostukseen

Remonttihommien itse tekemisessä parasta (rahan säästämisen lisäksi) on se, että pääsee oppimaan uutta. Jos antaisin hommat ammattilaisille, aikaa kuluisi varmasti vain noin nanosekunti nykyiseen verrattuna, mutta kaikki hauska jäisi myös kokematta. Niinpä yritämme tehdä omassa remontissamme mahdollisimman paljon itse, jos vain suinkin kykenemme.

Olemme kuitenkin (edelleenkin) aloittelijoita, joten koko ajan tulee vastaan töitä, jotka ovat meille ihan uusia. Yksi sellainen oli ruusuhuoneen vanhan uunin rappaus, jonka kanssa meinasin heittää monet kerrat lastat ja laastit metsikköön eli hanskat tiskiin.

Uunin kunnostus

Uuni oli ennestäänkin rapattu antiikkilaastilla, mutta sen kylkeen oli vedetty sen verran syväjuovainen kuvio, että koin sen hankaloittavan puhtaanapitoa. Silmäni myös kaipasi tasaisempaa ilmettä, vaikka antiikkilaastista sinänsä tykkäsinkin. Niinpä päätimme hioa vanhan laastin tasaiseksi pohjalle ja lisätä päälle uuden, tasaisen laastikerroksen.

Uunin pellit

Hiominen oli onneksi ihan helppoa hommaa, vaikka pöly lensikin. Lisäsin antiikkilaastin alle laitettiin vielä tasoitteeksi sementtipohjainen laasti. En tiedä oliko se turhaa, koska uunihan oli jo alun perinkin rapattu, mutta jossain muistaakseni näin neuvottiin.

Sitten alkoi varsinainen rappaus. Ihanaa siinä oli kaksi asiaa: se, että laastin levitys tuntui aluksi aivan kuin olisi läästinyt kermavaahtoa kakun päälle sekä se, että laasti tuoksui mukavasti Keski- ja Etelä-Euroopalta, joissa rapatut pinnat ovatkin tavallisempia kuin meillä. Kaikki muu olikin sitten aika vaikeaa.

Rapattu uuni

Tavoitteena oli tasainen pinta, joten itsekritiikki ja odotukset olivat aika korkealla. Katsoin netistä malliksi videon, jossa ammattilainen levitteli isolla lastalla laastit tasaiseksi ja silotti lopulta saumat hiertimellä. Yritin samaa perässä, mutta ei jumalauta onnistunut! Lastasta jäi järkyttävät saumat ja laastia tippui juuri tasaiseksi saatujen paikkojen päälle. Hierrin tuntui olevan täysin turha työkalu, koska tuore laasti vain tarttui siihen kiinni. Aloin ymmärtää, miksi rapattuun pintaan niin usein piirretään kuvio esimerkiksi harjalla tai vastaavalla: peittämään sitä tosiasiaa, että tasaista pintaa on hirvittävän vaikea saada aikaan.

Homman edetessä aloin itsekin muuttaa suunnitelmaa ja kokeilin pinnan elävöittämistä esimerkiksi pesusienellä. En kuitenkaan tykännyt lopputuloksesta. Kaikenlaista muutakin räpelsin, kunnes päätin lähteä laastin kanssa kokonaan omille linjoilleni ja vaihtaa lastat pensseliin. Sekoitin uuden laastierän löysäksi ja varasin viereen purkillisen vettä. Levitin laastia veteen kastetulla pensselillä, ja pinta alkoikin näyttää aika kivalta. Pensselistä jäi laastiin hennot siveltimenjäljet, mutta ne näyttivät vain kauniilta. Siveltimen kosteus tuntui olevan tässä ratkaisevassa asemassa: kuivalla pensselillä laastin murut jäivät kokkareiksi, mutta kun lisäsi vettä siveltimeen, pensseli liukui pinnalla kauniisti.

Uunin luukku

Sivellinkäsittelyn jälkeen olin rapattuun pintaan vihdoin tyytyväinen. Uuniin piti kuitenkin vielä hankkia uudet luukut, koska ennestään uunissa oli ollut hankala kaksiosainen hellanluukku, varmaankin aikoinaan paremman puutteessa asennettu. Löysimme sopivan vanhan luukun Metsänkylän Navetalta ja hiekkapuhallutimme sen ruosteesta puhtaaksi kotipaikkakuntamme verstaalla. Maalasimme luukun silakkamaalilla ja lopulta se asennettiin paikoilleen.

Eipä siis mennyt ihan oppien mukaan tämän uunin kunnostus, mutta itse olen lopputulokseen tosi tyytyväinen. Tarinan opetus: kannattaa tehdä joskus vastoin ohjeita ja uskaltaa kokeilla intuition mukaan. Remontointikin on käsityötä, joten hyvään lopputulokseen voi päästä monella eri tavalla. Omassa kodissamme on vielä edessä leivinuunin kunnostus, ja luulenpa, että tulen käyttämään sen kanssa tätä samaa menetelmää.

Lue lisää

4 comments

  1. Lopputulos on hieno, sillähän ei ole mitään merkitystä kuinka siihen on päästy. 🙂
    Itselläni on remontoimisessa vähän samanlainen tunne. Mitä tahansa tekeekin, niin aina jotakin tekee ensimmäistä kertaa. Onneksi useimmissa tapauksissa on mahdollista yrittää uudelleen, jos ensimmäinen yritys menee pieleen.

    1. Totta, lopputulos ratkaisee. Olisi ehkä pitänyt hankkia kokemusta etukäteen jossain ”vähemmän tärkeissä” kohteissa kuin omassa, mutta elämä nyt menee niin kuin se menee. Tyytyväisyyttä tulee myös siitä, että jaksoi yrittää jonkin kohdan kanssa vielä uudestaan, vaikka välillä tekisi mieli antaa virheiden olla.

  2. Hyvälle näyttää, tykkään rapatuista pinnoista 🙂 Meillä on takka /leivinuuni tällä hetkellä käyttökiellossa ja saatiin kustis korjausarvioinnista. Samaan syssyyn rappautetaan punaiset tiilet piiloon.

    1. Olisikin mielenkiintoista olla vieressä katsomassa, miten ammattilainen rappaa. Varmaan ainakin huomattavasti nopeammin hoituu heiltä homma kuin meikäläiseltä 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Share