Villivihannekset ja yrtit lasten kanssa haltuun makuretkellä

Kuusenkerkkiä maistelemassa

Kun tyttäreni oli vähän pienempi, meillä oli tapana kulkea ympäri pihamaata ja maistella kaikenlaisia syötäviä kasveja. Tyttäreni kutsui näitä makuretkiksi. Napsimme kuusenkerkkiä, voikukanlehtiä, ketunleipää, suolaheinää ja myös istuttamiani yrttejä, ja aika pian tytölle kehittyi niistä omat suosikit. Kuusenkerkät nousivat heti hitiksi, samoin kuin ketunleivät.Kuusenkerkkiä

Vuohenputki

Vaikka isosisko syö nykyään jo muutenkin yrttejä ja salaatteja, jossain vaiheessa ruokapöydässä mikään tuore vihreä ei tahtonut mennä alas. Sen sijaan ulkona tytöllä oli hinku maistaa kaikkea uutta. Välillä sai jo ihan toppuutellakin villivihannesinnostusta, koska joukossa on tietysti myös myrkyllisiä kasveja.

Minttua ja persiljaa

Seuraavana koulutettavana on vuorossa pikkuveli, joka ei kuitenkaan ainakaan vielä ole ihan yhtä rakastunut luonnon ja kasvimaan antimiin. Toisaalta hänen maistelukäyttäytymisensä on välillä vähän holtitonta. Vaikkei kaksivuotias enää muuten laita noin vain esineitä suuhunsa, kuusenkerkkien maistelu on saanut hänet selvästikin ymmärtämään, että myös ulkona on syömisen arvoisia asioita. Täytyy olla tarkkana, että pikkuinen ymmärtää, ettei mitä tahansa saa syödä.

Ruohosipuli

Viime kesänä taisin vähän panikoida, kun olin ensin istuttanut kukkapenkkiini ukonhatun. Parin päivän päästä kaivoin sen kuitenkin esiin ja hankkiuduin siitä eroon. Useimpien kasvien pieni maistelu ei ole hengenvaarallista, vaikka ne myrkyllisiä olisivatkin, mutta ukonhattu on käsittääkseni ihan tappavan myrkyllinen. Vaikka kukka onkin kaunis, en enää pystynyt katsomaan sitä tuntematta kammotusta sen kuolemanpotentiaalia kohtaan. Haaveilen yhä myös sormustinkukasta, mutta odotan senkin kanssa niin kauan, kunnes saan lapsukaisilleni tehtyä täysin selväksi, mitä saa syödä ja mitä ei.

Salaattia

Makuretkillä täytyy siis olla tarkkana, mutta mielestäni suurempi vaara on se, että lapsi ei oppisi ollenkaan syömään kasviksia. Ulkona lapset suostuvat syömään paljon rohkeammin samoja kasviksia, joita he eivät ruokapöydässä välttämättä vilkaisisikaan, ja tällä tavalla ovelasti maut tulevat tutuiksi. Ja samapa se, syökö lapsi salaattinsa pihalla vai ruokapöydässä, samat ravinteethan hän saa kummallakin tavalla!

Lue lisää

2 comments

  1. Makuterki kuulostaa ihanalta! Minäkin toivon, että tuo meidän ruuan suhteen melko nirso esikoinen oppisi tykkäämään taas salaatista, porkkanasta ja herneestä, kun niitä toivon mukaan saa pian omalta kasvimaalta. Pienenä ne kyllä maistuivat, mutta nyt ei enää ollenkaan. Ketunleipää hän jopa suostui maistamaan, kun niitä löytyi kerran metsätien varresta. Onneksi nuo kaksi nuorempaa ovat vähän avarakatseisempia ruuan suhteen. 🙂

    1. Lapset ovat niin erilaisia, toiset syövät kaikkea ja toiset eivät meinaa syödä mitään. Meilläkin on esikoisella ollut kaikenlaisia vaiheita, mutta kyllä noista makuretkistä ainakin on ollut suurta apua.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Share