Aloittelijakin löytää metsästä suppilovahveron

sienikori

Tänä vuonna moni on intoillut, miten täynnä sieniä metsät ovat. Meidänkin perhe on käynyt muutaman kerran hakemassa kantarelleja, mutta perheen pienin taapertaa vielä sen verran hitaasti kumpareisessa metsässä, että kovin suuriksi sienisaaliimme eivät ole kasvaneet. Lisäksi meillä isäntä ei ole mikään suuri sientenystävä, joten en ole itsekään päässyt profiloitumaan miksikään suureksi sienikokiksi.

Mies on kuitenkin viime aikoina taipunut ja luvannut alkaa maistella sieniruokia. Perheen yhteisissä sieniretkissä onkin enemmän järkeä, kun saalis tulee oikeasti syödyksi. Lapseni ovat selvästikin perineet sienigeeninsä jostain muualta kuin isältään, koska kumpikin on tosi innokas sienten etsijä ja usein myös maistelija. Pienempää kyllä taitaa harmittaa, kun hän löytää metsästä vaikka mitä mielenkiintoisia sieniä, mutta jostain kumman syystä ne eivät kelpaa äidin sienikoppaan.

Sienialoittelijana olen kiinnostunut keräämään oikeastaan vain kantarelleja ja suppilovahveroita. Kummankaan kanssa ei tarvitse pelätä sekoittavansa sientä johonkin myrkylliseen lajiin, ja makukin on näissä sienissä erinomainen. Helppoutta tuo vielä sekin, ettei saalista tarvitse ryöpätä. Lapsena olen kyllä oppinut tunnistamaan muutamia muitakin sieniä, mutta ryöppäämiset ja muut ovat minulle vieraampaa aluetta.

Kuluneena sunnuntaina kävimme pitkästä aikaa sienestämässä. Mukaan oli pakattu eväät, jotta lapset pääsisivät kunnolla metsäseikkailun makuun, ja lapsista oli myös jännittävää tutkia metsässä kivenkoloja, syödä puolukoita ja tietysti bongailla sieniä. 5-vuotiaan tyttären suppissilmä kehittyi yllättävän nopeasti. Itselleni retkessä oli hauskaa myös se, että suppilovahveroita löytyi oikeasti paljon. Taisin nyt olla ensimmäistä kertaa suppismetsällä siten, että olin itse vastuussa niiden löytämisestä ja tunnistamisesta.

Mitä sinä teet sienistä ja sujuuko niiden syöminen luonnostaan vai onko pitänyt opetella?

Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Share