Askartelu lapsen kanssa – yhteistä ihanaa tekemistä vai perfektionistin painajainen?

Meillä juhlittiin hiljattain tyttären 5-vuotissynttäreitä. Koska synttärit sattuvat olemaan syksyllä Halloweenin aikoihin, päätimme jo ajat sitten, että tänä vuonna juhlitaan Halloween-teemalla. Viikkokausien ajan olemmekin yhdessä tytön kanssa suunnitelleet hurjia koristeita juhliin, katsoneet kakkukuvia Pinterestistä ja miettineet, mitä kaikkea karmeaa ohjelmaa juhlissa voisi olla.

Lapsen synttäreiden suunnittelu on tosi mukavaa puuhaa niin äidille kuin tyttärellekin. Tulevat juhlat ovat ikään kuin tekemisen runsaudensarvi niihin hetkin, kun ei ole mitään tekemistä. Aina jos lapsi valittaa tylsyyttä, on helppo ehdottaa, että mitäs jos vähän suunniteltaisiin synttäreitä. On myös hyvä, että lapsen askarteluille on jokin tarkoitus ja päämäärä. Kun juhlat on suunniteltu tietyn teeman mukaisesti, inspiraatio on taattu.

Mutta sisälläni asuu myös pieni perfektionisti ja sisustaja. Aivan kuten haluaisin koristella joulupiparit itse oman makuni mukaisesti, myös sisustaja sisälläni sanoo, että synttärikoristeet voisi tehdä hiukan kunnianhimoisemminkin. Kuulostaako tämän ihan kamalalta? Ehkä kuulostaa, mutta tunnustan sen nyt julkisesti: minun on vaikea antaa lapsen ottaa ohjat koristeluista, koska itse tekisin homman paremmin! Sama koskee vaikkapa joulukoristeita. Miehen mielestä kuusessa voisi olla etupäässä lasten tekemiä koristeita, itse taas nipotan ja haluaisin tehdä koristeet itse. Minulla kun on kuusen ulkonäöstä jonkinlainen visio, jota lasten koristeet eivät välttämättä seuraa. Aika lapsellista, myönnän.

Koska tällainen koristelun omiminen ei ole sopivaa ja äiti-ihmisen pitäisi toki olla kypsempi, yritetään meillä edetä kultaista keskitietä. Esimerkiksi nyt lapsen synttäreillä minä ideoin koristeiden mallit ja autoin vaikeammissa paikoissa, mutta tytär pääsi silti ihan itse hommiin. Koska kyseessä olivat ennen kaikkea tytön juhlat, sai hän itseoikeutetusti olla tässä kohtaa pääosassa.

Onko sinulla vastaavanlaisia ongelmia luovuttaa koristeluvastuu lapsille vai ihasteletko aidosti jokaista tekelettä, jonka lasten askartelupaja tuottaa? Ja miksi onkin niin poliittisesti epäkorrektia sanoa ääneen, jos ei halua kodin näyttävän pelkästään lastentarhalta? Tietysti on totta, että lasten hiukan epäonnistuneetkin räpellykset ovat hellyttäviä ja suloisia, ja johonkinhan tuotokset olisi saatava nähtäville, jotta pienet taiteilijat kokevat tulevansa arvostetuksi omine tärkeine taitoineen.

Joka tapauksessa yhdessä tekeminen on lasten kanssa taiteilun hauskin osuus. Ihanaa, että viisivuotiaan kanssa askarteleminen ei vaadi enää aikuiselta pelkkää vahtimista ja auttamista, vaan touhusta ehtii itsekin innostumaan.

Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Share