Haihattelu on hyödyllistä, koska se voi saada unelmasi toteutumaan

Toiset meistä pitävät jalat tiukasti maan pinnalla ja pystyvät ohjaamaan tarmonsa arkielämän haasteiden ratkaisemiseen. Itselleni taas on osoittautunut hieman haastavaksi palauttaa pääni tuolta jostain pilvistä tavallisten arkiajatusten pariin kesän kääntyessä syksyksi. Olisi mukavampaa velloa vielä hetken kesäajatuksissa ja suunnitella ulkomaanmatkoja, tehdä puutarhasuunnitelmia ja haaveilla kaikesta, mikä nostaa elämää hieman arjen yläpuolelle.

Tämä ei tarkoita, ettenkö pitäisi arjestani. Olen vain sitä ihmistyyppiä, josta voisi rumasti sanoa, etten ole koskaan tyytyväinen. Kuulostaa kamalalta, mutta oikeasti se tarkoittaa sitä, että asioita voi koko ajan kehittää parempaan suuntaan. Vaikka olenkin onnellinen, että muutimme asumaan tänne maalle, ei kannata jäädä laakereilleen lepäämään ja jämähtää pelkästään saavutettuun elämäntilanteeseen. Seuraavaksi voi alkaa edistää niitä elämän osa-alueita, jotka ovat vielä tavoitelistalla.

Haaveilu ja tavoitteet ovat toistensa sukulaiskäsitteitä, mutta usein ne ymmärretään saman asian eri puoliksi. Ajatellaan, että toiset vain haihattelevat, toiset panevat asioita toteutumaan konkreettisten tavoitteiden avulla. Itse olen vähän eri mieltä. Tavoitteiden asetteluhan alkaa haaveilusta, joten ennen kuin voi alkaa tavoitella jotain, pitää uskaltaa haluta asioita. Ja antaa mielikuvituksen lentää niin vapaana, että hullutkin ideat uskaltavat tulla vieraisille. Jotenkin puoli-itsestään sitten yleensä käy niin, että ne sitkeimmät haaveet eivät koskaan häivy vaan tulevat kolkuttamaan olkapäälle yhä uudestaan. Eivät ne siis ole turhaa haihattelua, vaan haaveilun avulla selviää, mistä omia tavoitteita kannattaa edes lähteä etsimään.

Sitä paitsi haaveilu on hauskaa. Mitä haittaa siitä on kenellekään, että saatuani lapset nukkumaan uppoudun omiin maailmoihini pariksi tunniksi? Joskus minut vie mennessään puutarhakirja, toisinaan surffaan villinä lentoyhtiön nettisivuilla. Vimma saattaa kestää muutamasta tunnista muutamaan viikkoon, ja usein selviää nopeasti, oliko tämänkertainen haave vain hetken hurmaa, vai onko siitä vaikea päästää irti. Usein haaveet unohtuvat aina välillä pitkiksikin ajoiksi, mutta saattavat taas nousta uudestaan pintaan, kun aika on sopiva. Jos näin käy pitkän aikaa, alkaa olla selvää, että tämä kyseinen haave kannattaa ottaa jatkojalostukseen.

Yksi huono puoli tällaisessa haaveilussa kuitenkin on, nimittäin se, että ylikierroksille jouduttuaan ihmisen on vähän vaikea rentoutua ja vaikka saada illalla unen päästä kiinni. Tavallaan olisi siis parempi olla tasaisempi ihminen eikä innostua joka kerta ihan niin pienestä ja ihan niin täysillä. Mutta tylsäähän sellainen olisi, vai mitä?

Lue lisää

2 comments

  1. Voi niin tuttu olotila..osa unelmista tosiaankin haihtuu ajan myötä, osa jää pyörimään jopa vuosiksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Share