Hiljaisuutta etsimässä

Minulle yksi syy asua maalla on se, että täällä peltojen ja metsien keskellä on helpompaa löytää hiljaisuutta ja rauhaa. Kaupungissakin voi joogata ja löytää elämäänsä mindfulness-hetkiä, mutta koen tärkeäksi sellaiset pienet asiat, jotka täyttävät arjen: että ulkona eivät jyristä junat tai kuorma-autot ja että muiden ihmisten kiire ei tartu minuun. Kun katselen työhuoneeni ikkunasta lumisia puunoksia, mahdollinen kiire on paremmin minun itseni hallittavissa.

Nyt, kun maisema on verhoutunut lumiseen vaippaan, tuntuu levollisen tunnelman löytäminen myös omassa mielessä jotenkin helpommalta. Kesäkaudella on aina kiire tehdä ne tuhat pihaprojektia ja remontinpätkää, joiden parissa puuhastelu on myöhäistä sitten, kun ilmat taas kylmenevät. Mutta talvella mahdollisia puuhia on paljon vähemmän, ja luonnonvoimat vielä aika ajoin muistuttavat mahdistaan. Meilläkin oli taas kuluneella viikolla tie tukossa lumesta, ja vaikka olisi tietysti mukavampaa, jos näin ei olisi, on luonnon armoilla elämisessä jotain mieltä rauhoittavaa. On pakko hiljentyä ajattelemaan sitä, mikä on tärkeää ja muistamaan, mikä kiire on oikeasti kiirettä ja mikä vain itse aiheutettua.

Kaiken tämän lisäksi olen vielä hiljattain yrittänyt luoda itse itselleni enemmän hiljaisia hetkiä. Usein me ihmiset vaalimme kaikkia mahdollisia viihdykkeitä, jottei koskaan vain tarvitsisi kuunnella omia ajatuksiaan. Räpellämme kännykkää, kuuntelemme radion äänivirtaa kuulematta oikeasti kunnolla, mitä sieltä tulee ja pidämme telkkaria auki taustalla, vaikkemme katso sitä. Olenkin ottanut tietoisen projektin kuunnella hiljaisuutta. Automatkoilla pidän radion kiinni ja iloitsen, että saan lisää aikaa ajatella. Iltaisin, kun olen liian väsynyt tekemään mitään, mutta ei vielä huvita mennä nukkumaan, makaan sohvalla ja haaveilen. Seuraan, mihin suuntaan ajatukset lähtevät kulkemaan ja makustelen mukavia ajatuspolkuja, joista tulee hyvä olo.

Digitalisaatio ei tietenkään ole vain huono juttu, vaan se voi myös tuoda luonnon lähemmäksi. Itse olen ottanut tavakseni kuunnella YouTubesta aaltojen kohinaa tai sateen ropinaa aina, kun teen keskittymistä vaativaa työtä ja ympäristö ei muuten ole tarpeeksi rauhallinen. Myös lapset kuuntelevat meillä iltaisin nukkumaan mennessään samoja luontoääniä videolta.

Huomaan muuten ensimmäistä kertaa pitkään aikaan, että en kaipaa kevättä ollenkaan. Talvi on ollut niin satumaisen kaunis ja lumiset maisemat saavat haukkomaan henkeään kauneudesta, että keväällä ei ole kiire. Nautitaan nyt ensin tästä kunnolla ja mietitään kevätasioita sitten vähän myöhemmin. Kohta linnut aloittavat ihastuttavan mekastuksensa puissa ja kevään kohina täyttää sielun ja ruumiin. Sitä ennen on vielä hurmaavaa kuunnella talvisen myrskyn ujellusta nurkissa, ihailla lumihiutaleen sakaroita ja seurata, miten lumi kinostuu tuulen mukana pihalle erikoisiksi muodostelmiksi.

Lue lisää

4 comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Share