Hitaasti hyvä tulee, remppahommissakin – annoin itselleni lahjaksi armeliaisuutta

Minun on pitänyt jo jonkin aikaa esitellä meidän uutta vessaa. Siitä on tulossa tosi hieno, mutta ne ihan viimeiset rutistukset, jolloin voisi yliviivata koko vessan tehtävälistalta, eivät vain ota valmistuakseen.

Ja tiedättekö mitä: ei se mitään. Meillä nyt vain on tämmöistä, aina jokin paikka vähän kesken. Paljon tulee tehtyä, mutta silti ajatukset pyörivät liikaa niissä pikkujutuissa, joita ei ole saatu valmiiksi. Miksi emme sen sijaan iloitsisi siitä, että pytty toimii, lattian laatoitus on tosi hieno ja alapohjaan saatiin lämpimät eristeet? Ja nyt myös vessan seinällä on kaksi hienoa pikkukaappia.

Kumpikin kaappi löytyi viime kesänä rompetorilta.

Aika usein tekeminen pysähtyy jahkailuun. Maalasin isomman seinäkaapin tummansiniharmaalla sävyllä, joka kuitenkin alkoi melko pian maalin kuivumisen jälkeen näyttää väärältä valinnalta. Etuoveen olisi tarkoitus vielä tulla peili, mutta en saa sitä tilattua, kun en osaa päättää, maalaanko kaapin vielä uudestaan vai annanko olla näin. Luulen, että maalaan uudestaan. On ihan ok muuttaa mieltään. Ja sekin on ok, että harkitsee päätöstään muutaman kuukauden.

Turkoosi arkku hakee kodissa vielä paikkaansa. Liian iso tähän, ehkä parempi jossain muualla?

Me ihmiset ollaan joskus tosi ankaria itsellemme. Vaikka on työt, pienet lapset ja talvi, joka on pannut lumineen ja liukkaine teineen elämän perusosasia uuteen järjestykseen, silti syytämme itseämme jostakin puuttuvasta peilinpalasta. Ei ole tarpeeksi yritetty, kun ei ole vedetty itseämme ihan äärirajoille. Eikä voi muka esitellä muille, kun ei ole vielä ihan valmista. Vertaamme itseämme siihenkin tuttuun, joka remppasi koko talon kahdessa kuukaudessa lattiasta kattoon. Kukaan ei vain muista mainita, että rempparutistuksen jälkeen kyseinen hemmo vietti uupumuksen takia puoli vuotta sairauslomalla.  

Mutta minä päätin nyt olla itselleni armollinen. Tämä on just hyvä tällaisena, ja joskus vähän ajan päästä ehkä vieläkin parempi. Välillä on päiviä, kun vihaan tätä talopahastamme ja olisin valmis tuikkaamaan sen tuleen. Toisina taas – huomattavasti useammin – rakastan sitä kaikkine sen vikoineenkin. Tämä on minun kotini ja täydellinen siihen tarkoitukseen jo nyt, vaikka onkin vielä kesken.

Lue lisää

2 comments

  1. Juuri näin! Vessa on jo nyt hieno – ja varmasti muutos aiempaan huikea! Ymmärrän tunteesi täysin; ja samoilla tavoitteilla pyrin eteenpäin, vaikka välillä kovin haastavaa onkin 😅

    1. Muutos on nimenomaan huikea! Pitäisi verrata siihen eikä vaan miettiä, mikä vielä puuttuu.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Share