Islantilaista kirjoneuletta aloittelemassa

islantilainen kirjoneule

Syksy ja neuletyöt kuuluvat yhteen siinä missä pimenevät illat ja hyvät tv-sarjatkin. Neulomisen yksi parhaita puolia on tietysti se, että siihen voi yhdistää myös viimeksi mainitun, ainakin jos työn alla on sen verran yksinkertainen neule ja toisaalta seurattava sarja ei ole kaikkein monimutkaisin, että huomion kiinnittäminen kumpaankin onnistuu.

islantilainen kirjoneule

Ennen neuloin (tai kudoin, kuten meillä päin sanotaan) jos en nyt paljon niin kuitenkin säännöllisesti, mutta lasten synnyttyä aika käsitöihin on yksinkertaisesti jäänyt vähiin. Tänä syksynä ajattelin kuitenkin tarttua taas puikkoihin ja neuloa itselleni pitkästä aikaa puseron. Ja koska olen jo pitkään haaveillut islantilaisesta kirjoneuleesta, suuntasin heti kirjastoon ja lainasin kirjan Islantilaisia neuleita, josta löytyy ohjeita jos jonkinlaisiin puseroihin ja muihin neuletöihin.

Pusero ei ole vielä lähellekään valmis, mutta olen nauttinut sen tekemisestä valtavasti. Isäntä totesi yhtenä päivänä, että hän olikin jo kaivannut sitä kodikasta tunnetta, mikä taloon syntyy yhdestä kutovasta perheenjäsenestä. Lapset tuntuvat rauhoittuvan paremmin yhteisen leikkinsä ääreen, kun vieressä istuu äiti kutomassa. Ei näköjään tarvinnut edes osallistua leikkiin, kunhan vain istui vieressä ja heilutti puikkoja. Jollain tavalla lapset ehkä aistivat, että äiti on kudin kädessä enemmän läsnä kuin vaikkapa älypuhelinta selatessaan.

islantilainen kirjoneule

Valitsin islantilaisneulekirjan malleista työn alle Riddarin (eli ritarin) ja pääsin heti puseron helmassa harjoittelemaan pitkästä aikaa kirjoneuletta. Varsinainen koitos koittaa kaarroksessa, mutta tällä hetkellä nautiskelen kuviottomasta suorasta neuleesta, jota pystyy tekemään täysin aivot pois päältä.

Hiukan minua ensin jännitti, miten käteni taipuvat puikoille pitkän tauon jälkeen ja olisiko sittenkin pitänyt aloittaa ensin jostain helpommasta työstä. Mutta sitten päätin, että tässä on nyt tärkeintä itse tekeminen ja se mukava fiilis, jonka kutominen minulle antaa. Lopputuloksesta tulee varmasti näkymään epävarma kädenjälki, ja yhden silmukan virheenkin ehdin jo kuvioneuleeseen tehdä. Mutta nyt olen onnellinen vain siitä, että saan tehdä tätä juuri nyt. Parhaassa tapauksessa lopputulos on luottoneule, joka vähentää joka syksyistä ahdistustani siitä, ettei kaupasta tahdo löytyä laadukkaita neuleita eikä lompakostani tarpeeksi suurta budjettia laatuneuleiden ostamiseksi. Tämän neuleen kohdalla ei myöskään tarvitse kantaa huolta, että se olisi tuotettu epäeettisissä olosuhteissa. Ja jos lopputulos ei sitten miellytäkään, aina voi purkaa ja tehdä uudestaan.

Lue lisää

2 comments

    1. Kiitos! Mulle käy jossain vaiheessa kevättä aina niin, että neulomisinto kaikkoaa ja puutarhajutut tulevat tilalle. Ihan kivaakin, että voi vähän elää vuodenaikojen mukaan 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Share