Joogassa ei ole kyse näyttävistä tempuista vaan hyvästä olosta

Kirjoitin viime talvena, miten mahtavaa liikuntaa kävely (tai juoksu) on sellaiselle, joka asuu minun laillani kaukana liikuntakeskuksista ja muista harrastuspaikoista. Toinen suosikkiliikuntamuotoni on jooga, joka kävelyn lailla hoitaa yhtä aikaa niin kehoa kuin mieltä ja onnistuu myös kotoa käsin ainakin silloin, kun alkeet on jo käyty harjoittelemassa ohjatuilla tunneilla.

Stereotyyppinen astangajoogi on jäntevä ja lihaksikas akrobaatti, joka taipuu mitä villeimpiin solmuihin ja on asanoiden äheltämisen sivussa onnistunut melkein jo valaistumaan. Toinen arkkityyppi joogaajasta on trendikäs ja hyvätuloinen kiinteä pakkaus, joka pukeutuu viimeisimmän muodin mukaisiin joogavermeisiin. Kasvissyönti ja henkisyys tulevat kaupan päälle.

Oma joogaamiseni on vähän erilaista. Joogaan vanhoissa shortseissa tai legginsseissä, joogamattoni on kulunut ja vanha ja niihin solmuihin ähertämisen kanssakin on vähän niin ja näin. Astangajooga kuitenkin sopii minulle juuri siksi, että se on tarpeeksi fyysistä ja haastavaa, jottei harjoitellessa pääse kyllästymään. Kaltaiselleni levottomalle sielulle on huomattavasti helpompaa rauhoittaa mieltä tekemisen ja keskittymisen kautta kuin hiljaa ja hissutellen.

jooga

Joogassahan ei ole kyse siitä, kuka olisi pisimmällä ja tekisi näyttävimmät temput, vaan siitä, millaisen olon se joogaajaan jättää, fyysisesti ja henkisesti. Joskus minulla on pitkiäkin joogataukoja, mutta ihan joka ikinen kerta kun saan aikaiseksi taas joogata, innostun ikihyviksi ja vannon, että tästä eteenpäin taas joogaan säännöllisesti. Ja niin minä sitten jonkin aikaa joogaankin, kunnes elämässä tulee eteen kiireitä, väsymystä ja muita tekijöitä, jotka vyöryvät päälle. Tästä ei kuitenkaan kannata ottaa stressiä. Joka ikinen joogattu minuutti on parempi kuin ei joogaa ollenkaan.

Olen kuljettanut joogamattoa mukana reppureissuilla ja joogannut pienissä hostellihuoneissa ja pölyisillä kattoterasseilla. Täällä kotona joogaan usein samalla kun lapset hakevat unta sängyissään. Keskeytyksiä ja häiriöitä siis piisaa. Olisi kieltämättä mukavampi harjoitella joogasalin rauhassa muiden joogaajien kanssa ja hyvien opettajien ohjauksessa, mutta eihän oikein mitään tule tehtyä, jos olosuhteiden pitää aina olla täydelliset. Tämä elämänvaihe on nyt tällainen, ja ehkä joskus myöhemmin tulee vielä mahdollisuus keskittyä enemmän itseeni ja joogaan. Astangajoogaa ei kuitenkaan kannata aloittaa omin päin, joten alkuun pääseminen kyllä vaatii sen, että pääsee kunnon joogatunneille.

Minulla ei ole joogan suhteen muita tavoitteita kuin se, että se jatkossakin pitäisi minut hyvässä kunnossa fyysisesti ja henkisesti. Voi sitä tunnetta, kun astuu matolle ja tuntee suloisen venytyksen jäykässä selässä tai kuulee napsahduksen nivelessä, joka on ollut jumissa. Tai kun makaa harjoituksen jälkeen joogamatolla ja joka ikisessä solun kopukassa on hyvä olo. Ajatukset liitelevät pilvenhattaroiden lailla, eikä mikään huoleta tai paina. Sen takia minä joogaan.

 

Ps. Seuraavan kerran kun olen linjoilla, saattekin kuulla terveisiä vähän jännemmistä maisemista! Olen siis lähdössä reissuun, ja seuraava postaus on luvassa ensi viikon loppupuolella.

Lue myös tämä: Rantakuntoon omalla kotipihalla

Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Share