Kaipuu kaupunkiin

Kaurapelto

Kun muutimme maalle viisi vuotta sitten, määräsimme itsellemme vähintään kaksi vuotta aikaa maalla, ja vasta sen jälkeen saisi palata takaisin kaupunkiin. Kaksi vuotta menivät nopeasti, eikä kaupunkiin paluusta puhuttu enää mitään. Nyt olen kuitenkin viime viikkoina huomannut ajautuvani yhä uudestaan samojen ajatusten pariin: Kaikki muutkin muuttavat kaupunkiin, joten onko tässä maalla asumisessa enää mitään järkeä? Miksi ihmeessä asumme niin syrjässä, että lapset eivät voi aikanaan kulkea itse kavereilleen? Tulenko itse hulluksi, kun tekemisenä on pelkkää marjanpoimintaa ja kasvimaan laittoa?

Puimuri

Lauantaina isännän oli tarkoitus tehdä remonttia, mutta kun aamulla esitin idean koko perheen yhteisestä kaupunkireissusta, ei muita perheenjäseniä tarvinnut kauan suostutella. Niinpä pääsin heti kaupunkikaipuuajatusteni kanssa Turkuun makustelemaan, millaista elämä siellä voisikaan olla. Ja aika mahtavalta kaupunkielämä tuntuikin! Oli koko syksyn kaunein päivä, jokiranta täynnä ihmisiä, pitkästä aikaa pääsimme kunnon ravintolaan ja nauttimaan jäätelöt kauppatorin jätskikioskille. Juuri tätä kaupungista kaipaan: urbaania tunnelmaa, erilaisia ihmisiä, sitä, että ravintoloista on runsaudenpulaa ja että on syytä pukeutua kumppareiden sijaan parempiin vaatteisiin ja sipaista huulipunaa huuliin. Viivytimme kotiinlähtöä lasten nukkumaanmenoaikaan asti ja ihmettelimme, miten kiireetön ja ihana päivä olikaan tullut vietettyä.

Puimuri

Mutta sunnuntaina maaseutu näytti sekin taas parhaita puoliaan. Sää oli edelleen mitä parhain, kun ystäväperheen kanssa poimimme talteen viimeisiä tyrnimarjoja ja harvensimme omenoiden satoa. Lapset liftasivat lähipellolla huristelleen enonsa puimurin kyytiin ja pääsivät aitiopaikalle seuraamaan sadonkorjuuta. Kumpikaan ei ollutkaan vielä ennen ollut puimurin kyydissä, joten elämys oli varmasti mieleenpainuva. Illalla keittelin omenoista hilloa ja ihmettelin iltalenkillä, miten ulkona voikaan tuoksua niin kesältä (viljan tuoksusta se tietysti johtui).

Maaseutu-kaupunkiottelun tulos jäi siis tässä vaiheessa tasapeliin. Mutta sunnuntai-illalla tajusin kuitenkin jotain tärkeää. Ehkä kaupunkikaipuussani ei ole niinkään kyse halusta muuttaa pois maalta vaan tarpeesta viettää enemmän vapaa-aikaa. Maalaistalo on taas alkanut remontteineen tuntua työleiriltä, eikä sadonkorjuu ole tänä vuonna tuntunut kovin hauskalta vaan pikemminkin ikävältä velvollisuudelta. Itsepähän olen halunnut elämääni juuri tätä, sadonkorjuuta ja pihan ja kodin laittoa, mutta saa kai silti toivoa myös päiviä, jolloin voisi ollaan vaan, mieluiten jossain muualla kuin kotona?

Puimuri

Vapaa-ajan puutteeseen liittyy myös se, että kaupunkireissuja pystyy tekemään paljon harvemmin kuin haluaisin. Tiesin jo tänne muuttaessani, että pelkkä maaseutu ei minulle riitä, ja yritänkin säännöllisesti hoitaa itselleni asiaa kaupunkiin varsinkin töiden puolesta. Enempi ei silti olisi pahitteeksi, sillä työkeikoilta on aika usein kiire kotiin hakemaan lapsia hoidosta.

Kaupunkielämä voi tuntua helpolta ja auvoiselta näin vierailijan näkökulmasta, mutta muistan kyllä vielä hyvin, miten huonosti viihdyin kerrostalossa varsinkin viimeisenä kaupunkivuotenani ja miten aina tuntui, ettei kaupungissa ole mitään tekemistä, muuta kuin sellaista, johon kuluu rahaa. Niinpä haluaisinkin poimia rusinat kummastakin pullasta. Maaseudun rauhan ja kauneuden sekä oman pihan ihanuuden mutta lisäksi kaupungin kulttuuritarjonnan, ravintolat, ihmisvilinän ja mahdollisuudet. Toivottavasti tähän tulee tulevaisuudessa paremmin mahdollisuuksia.

Lue lisää

5 comments

  1. Ymmärrän hyvin tuon tunteen. Meillä on talo maalla ja toinen kaupungissa (tällä hetkellä väliaikaisesti asumme kuitenkin kerrostalossa kaupungissa). Kun on toisessa niin kaipaa toiseen, etenkin tämä kerrostaloasuminen on välillä toooosi puuduttavaa. Vaihtelu kuitenkin virkistää, joten ehkä niitä irtiottoja kannattaa yrittää enemmän tehdä. Toivotaan, että löytäisit mukavan tasapainon eri toiveiden välillä!

    1. Minäkin olen joskus haaveillut kahdessa paikassa asumisesta, ja nimenomaan niin, että toinen olisi kerrostaloasunto tai joku muu helppohoitoinen asumus kaupungissa, ettei tarvitsisi kahdesta talosta huolehtia. Ylipäänsä olen sitä mieltä, että yhteen paikkaan/asiaan/elämäntyyliin ei kannata liikaa jumittua, vaan yhdistelemällä löytyy se sopiva elämäntapa.

  2. Mukava kuulla että olette saaneet viettää aurinkoisen virkistävän Turku-päivän ja heti seuraavan kotona! Itse olen huomannut irtiottojen olevan juuri sitä mikä virkistää ja piristää ja antaa energiaa, on se lähtöpiste mistä tahansa. Jaan sun kanssasi selvästikin sen pienen levottomuuden vaikka suurin haave onkin tasapainoinen, rauhallinen ja turvallinen arki jossa luonto tulee lähelle. Mutta uskon että tämä levottomuuden kipinä on juuri se mikä mahdollistaa ne irtiotot, suuret seikkailut ja elämän nautinnollisuuden kun uskaltaa näkeä ja kokea ja astua uuteen juuriltaan minne ikinä ne juurensa kasvattaakaan. Pirteää syksyä!

    1. Tunnistan selvästi tuon levottomuuden itsessäni, osuit naulan kantaan. Rauhallinen arki on hyvä, mutta ei sitä kauaa jaksa, jos ei välissä ole vähän säpinää 🙂 Juuret mulla on täällä ja pysyvät, mutta saa nähdä mitä muita seikkailuja tässä vielä keksitään.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Share