Kesäpäivän kauneutta pyykit tuulessa hulmuten

Olen kirjoittanut täällä blogissa aiemminkin pyykkien ulkokuivatuksesta. En silti malta olla kirjoittamatta uudestaan, koska ollaanpa nyt rehellisiä: pyykkien kuivattaminen ulkona on yksi mahtavimmista asioista, mitä kesällä voi tehdä!

Joku saattaa siellä nyt ajatella, että en tiedä mahtavuudesta mitään: entä saunominen järven rannalla, grillaaminen, kesäfestarit, uimaretket hellepäivänä, valvominen juhannusyönä… Totta, nuokin ovat kaikki mahtavia asioita. Mutta pyykkien kuivattaminen ulkona on silti yksi kesän pienistä kohokohdista. Olin itsekin yllättynyt, miten hyvälle mielelle tulin, kun näiden lämpimien säiden alkaessa aloin taas viedä pyykit ulkonarulle.

Ulkokuivatetussa pyykissä on tietysti raikas tuoksu, joka on itselleni kuitenkin vain bonus. Tärkeintä on se hetki, kun huikkaan lapsille, että äiti käy nyt viemässä pyykit ulos ja suljen pyykkikasseineni talon ulko-oven takanani. Siinä missä vielä hetki sitten korvat olivat lasten mekastuksesta turtana, pihalla odottaa hiljaisuus. Sellainen hiljaisuus, jota tahdittaa lintujen laulu, lempeä tuulen humina ja kimalaisten pörinä. Parhaimmassa tapauksessa on jo ilta, mutta lämmin sellainen, jotta voin hipsiä ulos varvastossuissa.

Pyykkien ripustaminen sisällä pyykinkuivaustelineelle ei ole yhtään sama asia, koska teline seisoo rumana keskellä huonetta ja pyykkien ripustaminen alaspäin saa selän kipeäksi. Mutta ulkona saan nuuhkia kesän tuoksuja, keskittyä hetkeksi monotoniseen mutta kevyeen arkiaskareeseen ja unohtaa kaiken muun. Mietin vain, että löydän kullekin sukalle parin ja saan mekot, paidat ja housut narulle niin, ettei niihin jää rumia jälkiä pyykkipojista – jotka muuten ilman muuta ovat puisia.

Pyykin kuivatuksessa ulkona on vain se haaste, että säiden pitäisi mielellään olla tasaisen poutaiset. Ei ole kerta tai kaksi, kun olen ripustanut pyykit narulle, saanut ne lähestulkoon kuiviksi ja sännännyt sitten hädissäni pihalle vasta, kun sadekuuro on jo ehtinyt kastella ne. Prosessi saattaa pahimmassa tapauksessa toistua useamminkin kerran, jolloin pyykit on pakko laittaa koneeseen uudestaan. Ei kovin järkevää tai ekologista.

Syrjässä asumisessa on muuten se hyvä puoli, että pyykkinarulle voi häpeämättä ripustaa minkälaisia pyykkejä vaan. Vanhat kalsarit, rumat remppavaatteet ja emännän rintsikat saavat heilua tuulessa kenenkään näkemättä. Mutta on maalla asumisessa myös varjopuolensa pyykin(kin) suhteen. Kun maanviljelijä levittää naapuripellolle lantaa, pitää vain toivoa, ettei pihalle ole juuri tullut laitettua pyykkejä kuivumaan. Muuten pyykin raikkaus jää haaveeksi vain.

Lue lisää

2 comments

  1. Samoja tunnelmia täällä! Kesän iloihin kuuluu pyykin ripustaminen ulos. Ja onnellinen olo kun kerää koriin hyväntuoksuista kuivaa pyykkiä.

    1. Mulle se kerääminen ei ole koskaan ollut kovin mieluisaa, pikemminkin ne tahtoo unohtua ulos muutamaksikin päiväksi. Mutta ovatpahan sitten kunnolla tuulettuneita 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Share