Kiukutteleva perheenäiti leppyi sienimetsässä

Joskus on hetkiä, jolloin on vain pakko mennä metsään. Tietää jo etukäteen, että ei-oikein-mistään-johtuva kurja olo saa helpotuksensa tuuheiden kuusten ja tuulessa lepattavien haapojen syleilyssä, ja toisilleen ärhentelevät ylienergiset lapsetkin kesyyntyvät metsänhengen syleilyssä.

Vaikka metsä on mukava paikka vuoden ympäri, kaikkein useimmin siellä tulee käytyä syksyllä. Hyttyset eivät vaivaa, ei ole liian märkää keväällä sataneiden lumien jäljiltä eikä toisaalta ole liikaa lunta, jotta liikkuminen olisi vaikeaa. Syksyllä metsässä houkuttavat myös sienet, joiden metsästys on kuin aarteenetsintää ja joiden perässä tulee kulkeneeksi pidemmänkin matkan.

Joskus vain on hankalaa, kun perheenjäsenten kiinnostuksenkohteet eivät kohtaa. Itse haluaisin jo edetä nopeammin, jotta ehdin tarkistaa vanhat sienipaikkani, kun taas kuopus intoilee jokaisesta maasta löytämästään kepistä ja haluaa kantaa ne kaikki kotiin. Isäntä muistelee, että tässä jossakin metsänlaidassa on muuten vanhat rauniot, joita olisi kiva käydä tutkimassa. Esikoinen sentään innostuu kanssani sienistä ja on tutkimassa kanssani jokaista tattia, jotta saamme tarkastettua, mikä tatti on kyseessä ja onko se hyvässä kunnossa.

Parhaat hetket metsässä tulevat melkein aina yllättäen. Jos on ensin huolellisesti valmistellut metsäretkeä, pakannut lapsille (ja aikuisillekin) eväitä, lähtenyt liikkeelle suurin toivein ja mielessään täydet korit saalista, saattaa lopputuloksena ollakin pettymys. Jos taas lähtee liikkeelle puolihuolimattomasti ilman suunnitelmaa, kaikilla on hauskempaa kuin olisi uskonut. Parasta voikin olla se, että aurinko siivilöityy puiden lävitse kuin satumetsässä tai isosisko ja pikkuveli mahtuvat samalle mättäälle istumaan ilman riitaa.

Metsän taika on ei koskaan jätä kylmäksi. Jos lapset ovat metsään lähtiessä olleet kuin yliannostuksen spiidiä nauttineita oravia, takaisin tullaan rauhallisempina. Ja liiallisista kepeistä ja muusta ylimääräisestä touhusta kiukutellut äitikin saattaa huomata, että kannataa vähän relata ja nauttia metsäretkestä sellaisena kuin se tulee.

Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Share