Kodinlaittajan tunnustuksia eli mikä meni pieleen

Sanotaan, että vanhassa talossa pitää asua vähintään vuosi ennen suuria muutoksia, koska muuten tulee tehtyä hätiköityjä päätöksiä, jotka vain kaduttavat. Sama koskee mielestäni puutarhaa, jossa kannattaa seurata ainakin yhden kasvukauden ajan, mitä puutarhasta nousee, ennen kuin ryhtyy isompiin raivaushommiin. Muuten voi tulla vahingossa poistaneeksi jotain arvokasta.

Meillä on ollut paljonkin harkinta-aikaa, mitään kun ei olla ajanpuutteen vuoksi ehditty toteuttaa erityisen ripeästi. Mutta silti on pakko myöntää, että jotkut päätökset ovat jääneet vähän kaihertamaan.

Muiden koti- ja pihaprojekteja seuratessa tulee helposti tunne, että kaikki menee suunnitelmallisesti eteenpäin kuin juna, eikä haparointia tai virhearviointeja tapahdu. Tai ehkä ihmiset eivät vain halua myöntää niitä. Päätinkin olla rohkea ja kirjoittaa nyt ihan avoimesti kaikesta, mikä minua nyppii tai arveluttaa. Joukossa on isompia ja pienempiä juttuja, ja kaikkien niiden kanssa pystytään kyllä elämään. Jos kuitenkin saisin tehdä kaiken uudestaan, tekisin ehkä toisin.

Kuistin ikkunoiden väärä maalivalinta

Tämä kohta hävettää minua niin paljon, että ei edes tee mieli tunnustaa sitä. Mutta kerron sen nyt kuitenkin. Remonttiuramme alkutaipaleella teetimme puusepällä kuistille tuplaikkunat ja maalasimme ne rautakaupan suosituksen mukaan Unica Akvalla. Siis vesiohenteisella muovipohjaisella maalilla. Oikea valinta olisi tietysti ollut pellavaöljymaali, ikkunat kun on vielä tehty perinteisen mallin mukaan ja lasit kiinnitetty kitillä. Kuinka olimmekaan niin typeriä silloin alussa, että otimme neuvoja vastaan rautakaupasta! Ja miksi toisaalta rautakauppojen henkilökunta antaa niin yksipuolisia neuvoja. Ikkunat voi onneksi maalata kokonaan uudelleen, ja aiommekin sen jossain vaiheessa tehdä, mutta valtavasti lisätyötä se teettää, varsinkin vanhan maalin poistaminen.

Sisäeteisen sähkötyöt

Olen sinänsä tosi tyytyväinen siihen, että päätimme asentaa sähköt taloomme pintavetoina. Täytyy kuitenkin myöntää, että ensimmäisessä itse ”sähköistämässämme” huoneessa eteisessä johtojen asettelu ei mennyt ihan toivotulla tavalla. Joskus ennenhän johdot asetettiin katkaisijan lähellä kauniisti mutkalle, mutta niiden mutkakohtien tapetointi oli kyllä pirullisen hankalaa. Itse tapettivalintakin olisi voinut olla onnistuneempi. Paremmalta näyttävätkin ruusuhuoneen sähköjohdot, jotka laitettiin suoraan. Eipä tämä nyt suuri asia ole, mutta aion vielä joskus muuttaa nämä eteisenkin johdot kauniimmin. Suunnitelmat ovat jo valmiina olemassa, mutta käytännössä pääsen varmaankin palaamaan tämän asian pariin sitten joskus, kun kaikki muu on saatu valmiiksi.

Pihan vanhat omenapuut

Pihallamme kasvoi kaksi vanhaa käkkyräistä villiomenapuuta, joiden omenat olivat syömäkelvottomia. Sadosta ei siis ollut mitään iloa meille, enkä muista, että peuratkaan olisivat napsineet niitä kovin innokkaasti. Kuitenkin omenapuiden vanhat rungot olivat kaikessa karuudessaan kauniit. Kesällä meillä oli tapana virittää niiden väliin riippukeinu, jossa makoilimme kuuntelemassa pörriäisten surinaa.

Puut kuitenkin kaadettiin. En enää ihan tarkkaan muista mikä siihen oli syynä, ehkä arvelu, että ne huonokuntoisina toisivat tauteja uudempiin puihin. Ehkä halusimme tilaa satoa tuottaville puille. Mutta nyt kadun kaatamista täydestä sydämestäni! Puut olisivat olleet niin kovin kaunis lisä puutahraan, eikä samanlaisia vanhoja runkoja saa mitenkään muuten kuin odottamalla monta kymmentä vuotta.

Kuulostaako kamalalta valitusvirreltä? Halusin kirjoittaa näistä ”epäonnistumisista” siksi, että on tylsää, jos joutuu teeskentelemään olevansa erehtymätön ja kaikkitietävä. Itselleni talon remontoinnissa ja puutarhan laitossa on kyse ennen kaikkea oppimisprosessista, enkä haluaisi asettaa itselleni odotuksia, että kaiken pitää aina olla täydellistä. Pitäisi oppia muistamaan, että tärkeintä on matka ja tekeminen, ainakin minulle, koska syy tänne muuttamiseen oli juuri halu päästä puuhastelemaan kaikenlaista itse. Tietysti olisi hyvä ottaa asioista etukäteen selvää ja harkita asioita paremmin, ja nykyään pyrin sen jo muistamaankin. Toisaalta joskus on vain päätettävä jotain, koska loputtomiin ei voi päätösten kanssa jäädä jahkailemaan. Joka tapauksessa voin antaa itselleni anteeksi muutamat menneisyyden virheet, jotka ovatkin virheitä vain näkökulmasta riippuen. Luulen, että harva meistä osuu maaliin ihan ensiyrittämällä ja onkin kiinni itsestä, pitääkö tällaisia asioita virheitä vai vain mutkina kohti päämäärää.

Oletko sinä tehnyt vastaavia mokia ja uskallatko tunnustaa niitä muille?

Lue lisää

2 comments

  1. Kiitos tunnustuksista 🙂 Minua häiritsee kovasti, kun varsinkin tällaisissa yksityiskohtalistauksissa, kuvissa ei näy niitä kohtia, mistä tekstissä kirjoitetaan. Julkaisu olisi miltei parempi ilman kuvia kuin kiusaavasti ”väärin” kuvin. Toki omenapuusta kuva löytyy 😉 Ajattelin kertoa mieleeni jo jostain aiemmastakin postauksesta esiin nousseen dilemman. Mukavaa kevättä!

    1. Hei! Kyllä tässä postauksessa on kuvat juuri niistä kohteista mistä puhutaan. Ekassa kuvassa on ikkuna, toisessa näkyy sähköjohto. Yritän kuitenkin, että blogi olisi myös visuaalisesti kaunis, enkä siksi halua julkaista kuvia jostakin pahimmasta mahdollisesta kuvakulmasta tai esimerkiksi sellaisista remontin yksityiskohdista, joissa ei ole mitään kaunista nähtävää. Kiitos kuitenkin palautteesta, jään pohtimaan voisiko visuaalisesti kaunis ja parempi vastaavuus tekstin kanssa kohdata paremmin 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Share