Talonhalaajien Uutistoimistosta, päivää. Olemme hiljattain saaneet tiedon, että talossa, jonka olimme jo tuominneet ikuisuusremonttikohteiden listalle, on nähty konkreettista edistystä. Pääsiäisen pyhien aikaan isäntäväki ilmeisesti otti itseään niskasta kiinni ja sai nakuteltua paikoilleen ne muutamat puuttuvat listanpätkät, joista on riittänyt puhetta kuukausiksi. Voimmekin nyt todeta, että huone on kokonaan valmis. Tapauksesta tekee erikoisen se, että todellakin joka ikinen vihoviimeinen listakin on paikoillaan, toisin kuin niin monissa muissa vanhojen talojen kunnostusprojekteissa ja kuin myös tämänkin talon muissa huoneissa.

Kohta kenenkään ei enää tarvitse kuunnella talonväen valitusta ajanpuutteesta ainakaan tämän remontin suhteen, mutta käydään nyt kuitenkin vielä jututtamassa asukkaita ja haistelemassa tunnelmia heti tuoreeltaan.

Huoneen remontti tuli siis valmiiksi. Miltä nyt tuntuu?

Aivan mahtavalta, kyllähän tätä jo odotettiinkin. Parasta on, että vaikka ennen sukat pyörivät vedon takia jaloissa ja huoneen ilma haisi ummehtuneelta, nyt kaikki laho on poistettu ja ekovillat lattialankkujen alla pitävät varpaat lämpiminä.

Milloin aloititte projektin?

Se taisi olla kaksi vuotta sitten kesällä kun…

Herrajumala, kaksi vuotta sitten? Rupesitteko oikein metsästä kaatamaan lankkupuita ja kuivattelemaan niitä vai mikä siinä niin kauan kesti?

No, tässä on nyt ollut kaikenlaista. Kuopuksemme syntyi kaksi vuotta sitten keväällä, ja vauvan kanssa oli vähän…

No niin, sellaistahan se toki on kaikilla muillakin. Mutta eikös tuollainen hidastelu alkanut jo stressaamaan?

No toki vähän, mutta koska remontin sai eristettyä tähän perähuoneeseen muuta elämää häiritsemästä, välillä jopa unohdimme sen kokonaan. Sanoisin, että hidas tahti on jopa suojannut stressiltä, ja suosittelen sitä muillekin.

Teillä on kaksi lasta. Eikö tässä ole vaarana, että he saavat aika erikoisen kuvan siitä, miten asioita hoidetaan?

Ainakin he ovat kovasti iloinneet huoneen valmistumisesta. Huoneessa, jossa on parin vuoden ajan lojunut levällään pensseleitä, rensseleitä ja maalipurkkeja, onkin nyt tyhjä lattia. Asiaa on juhlittu juoksemalla tyhjässä huoneessa ympyrää.

Täytyy tosin myöntää, että 4,5-vuotias esikoinen ei enää lainkaan muista, minkälainen huone oli ennen remontin aloittamista. Jonkinlaista julmuutta lapsia kohtaan saattaa ilmentää sekin, että kuopukselle selvisi vasta noin vuosi sitten, että talossamme on tällainenkin huone.

Mitä muut ihmiset ovat tällaisesta remonttitahdista ajatelleet?

En oikeastaan tiedä, mutta luulenpa, että joku on saattanut touhujamme vähän ihmetelläkin. Ikävää on, että ehdimme jo luvata remonttihuoneen yösijaksi monelle yövieraallemme, mutta jostain syystä sen valmistuminen aina viivästyi, ja vieraat joutuivat ahtaasti olohuoneen lattialle. Kerrankin joulun aikaan jouduimme pakottamaan pitkänmatkalaiset nukkumaan lähes kuusen alle, koska kuusi vei noin puolet olohuoneesta.

Kutsut huonetta remonttihuoneeksi. Mikä huone se siis oikeastaan on?

Niin, nythän se ei enää ole remonttihuone, kun remontti on valmis, joten joudumme keksimään sille uuden nimen. Huoneeseen tulee nyt ensihätään minun työhuoneeni, ja lisäksi majoitamme siellä vieraita. Ajan kanssa saatamme siirtää makuuhuoneen tälle paikalle. Kutsuttakoon sitä vaikka ruusuhuoneeksi seinätapetin mukaan.

Nyt teillä ilmeisesti vapautuu aikaa uusille remonttiprojekteille. Mitä seuraavaksi?

Seuraavaksi tehtävälistalla on keittiö ja alakerran vessa. Talon ulkopuolella asialistalla on julkisivumaalaus ja sitä ennen lateksin poisrapsuttelu. Juuri nyt luulen kuitenkin, että keskitymme ennen kaikkea piha- ja puutarhahommiin. Ja ai niin, ruusuhuoneen puusohvaprojekti pitää ensin saada valmiiksi, joten emme me nyt ihan heti vielä sisustamaan pääse.

Mitä terveisiä lähettäisit muille remonttisuossa rämpiville?

Tsemppiä! Pienikin askel oikeaan suuntaan on eteenpäin, eikä kaksi vuotta tunnu juuri missään, varsinkin jos tekiessä on hauskaa.