Kolmen sukupolven piparitalkoot

Piparkakkulinna. www.menolippumaalle.fi

Niin kauan kuin muistan, olen joulun alla leiponut piparkakkutalon yhdessä äitini kanssa. Työnjako on hiukan vaihdellut, mutta yleensä minulle on kuulunut koristelu, äidille taas taikinan teko piparkakkujen paistaminen.

Muistan sellaisenkin joulun, kun olin opiskeluaikoina superstressaantunut gradun teosta ja kärsinyt huonoista yöunista jo pitkään, mutta silti reissullani lapsuuden maisemiin vääntäydyin sohvalta tokkuraisena leipomaan piparitaloa. Lopputulos ei ole jäänyt mieleen, mutta se on, miten mukavalta konkreettinen ja paineeton puuhastelu kaiken stressin keskellä tuntui.

 

Nyt kun itselläni on lapsia ja heistä vanhempi on jo nelivuotias, on tullut ajankohtaiseksi alkaa siirtää piparitraditiota jälkipolville. Piparitalo tehtiin jo viime vuonna yhdessä, joten tyttö osasi jo vaatia itsekin leipomaan ryhtymistä. Samoin tytär osasi jo toivoa tietynlaista talomallia, joten pääsin suunnittelemaan piparkakkulinnaa. Oma äitini hoiti taas taikinan ja paistamisen sekä pikkuveljen harhautuksen, minä ja tytär leivoimme ja koristelimme.

Perinteiden siirtäminen on tärkeää. On tosi mahtavaa, että minä ja tyttö voimme tehdä samaa yhdessä, mitä olen itse tehnyt äitini kanssa. Tuntuu, että näin sen kuuluu mennäkin.

Piparkakkulinna, jonka sisällä kynttilän valo. www.menolippumaalle.fi

Mutta samalla alan ymmärtää, että yhteiset leipomishetket eivät ehkä ole olleet omalle äidillenikään pelkää juhlaa. Kun piparitalo alkoi nousta pystyyn, sain heti kritiikkiä, ettei se vastannut tyttären prinsessalinnamielikuvia. Koristelu meni sentään hyvin, kun älysin antaa tytölle vapaat kädet enkä hirveästi nillittänyt siitä, miten paljon koristeluun tarkoitettuja karkkeja hän söi prosessin aikana.

Pikkuveli on jo sen ikäinen, että osasi ymmärtää, että jäi jostain paitsi, mutta tyytyi kuitenkin leikkimään mamman kanssa kiltisti. Ehkä ensi vuonna hänkin jo pääsee koristelemaan ja leipomaan.

Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Share