Kuulumisia kukkapenkistä eli miksi luovutin taistelussa peurojen kanssa

Kukkapenkki

Olen koko kesän suunnitellut jatkopostausta aiemmin kesällä julkaisemalleni jutulle siitä, miten peurat saa pidettyä pois puutarhasta. Mutta kun ei saa! Peura menee juuri sinne, mikä sitä huvittaa ja syö juuri ne kasvit, joita sen tekee mieli. Jollain tavalla on ihmeellisen rento olo nyt, kun olen hyväksynyt tämän tosiseikan.

Kukkapenkki

Koko kesän olen joka aamu kurkannut jännittyneenä ulos ikkunasta ja toivonut, että kukkapenkki olisi vielä koskemattomana. Ja olen kokeillut monenlaisia keinoja, joiden tehosta pääsin jo vähän innostumaankin. Ensin virittelin ympäri pihaa cd-levyjä, jotka pitivätkin peurat tehokkaasti poissa noin kuukauden ajan. Mutta kun peurat tottuivat, cd-levyt ovat enää vain rumia muistutuksia 90-luvun huonosta musiikista (tehtiin silloin toki hyvääkin musiikkia, mutta käytin peurakarkotteena vain huonoja levyjä).

Kukkapenkki

Sitten asettelin kukkapenkkiin joka puolelle Wunderbaumeja, joiden haju oli niin tymäkkä, että se vei ruokahalun minulta itseltänikin. Huolellisesti valitsin kaupasta ne kaikkein pahimman hajuiset tuoksukuuset ja totuin siihen, että pihalla leijaili kauniina kesäiltoina luonnon tuoksujen sijaan keinotekoinen, silmiä kirvelevä esanssin haju.

Toisena hajukarkottimena kokeilin vielä apteekissa myytävää hirvensarvisuolaa, jota käytetään myös marjasadon suojaamiseen linnuilta. Luontokappaleiden pitäisi säikähtää tätä hajua ja pysyä poissa. Istutin kukkapenkkiin jopa valkosipuleja, joiden pitäisi kuulua peurojen inhokkilistalle ja joiden toivon karkottavan peuroja pois.

Kukkapenkki

Vaan vähänpä minä tiesin. Eräänä aamuna kukkapenkissä olivat vastassa vain kuunliljojen kalutut varret. Niinpä päätinkin nyt kokeilla edetä tässä asiassa ihan peurojen ehdoilla. Koska niitä kiinnostavat ensisijaisesti vain kuunliljat ja muissa kasveissa on vain vähän vaurioita, saavat kuunliljat lähteä. Olisin kyllä kovasti tykännyt niistä ulkonäön puolesta, mutta kaikkea ei voi näköjään saada. Lisäksi revin pois kaikki kanadanvuokot, koska nekin maistuivat peuroille vähän liian hyvin ja toisaalta aloin kyllästyä siihen, miten innokkaasti ne yrittivät vallata koko kukkapenkkiä.

Mutta asiassa on toki valoisakin puoli. Peurataistelusta sisuuntuneena lähdin toiveikkaana paikalliselle taimitarhalle kyselemään vinkkejä kasveihin, joista peurat eivät niin kamalasti tykkäisi. Myyjä kertoi, ettei voi mennä vannomaan peurojen makumieltymyksistä, mutta yhdessä kävimme kuitenkin kasvivalikoimaa läpi ja päädyin ostamaan muutaman perennan kokeiltavaksi.

Kukkapenkki

1) Mirrinminttu

Olen toiveikas, että peurat eivät tykkäisi voimakkaan tuoksuisesta mirrinmintusta, koska yleisesti peurat eivät kai tykkää tuoksuvista yrteistäkään. Sen sijaan kissamme Sulo saapui heti paikalle maistelemaan kasvin oksia hanakasti. Sen jälkeen se tuntui sekoavan niin kovasti mielihyvästä, että painui viereiseen pusikkoon ruikkimaan hajumerkkejä. Voisi olla hyvä juttu, jos kissa jättäisi hajumerkkejään kukkapenkkiinkin, ehkä peurat eivät pitäisi siitä.

2) Lehtokielo

Elegantti lehtokielo on jo pitkään ollut ostoslistallani, joten olin heti mukana juonessa, kun taimitarhan myyjä arveli peurojen välttävän kasvia sen myrkyllisyyden takia. Omalla pihallamme peurat ovat kyllä maistelleet jopa luonnonkieloa, mutta luultavasti todenneet sen pahanmakuiseksi ja antaneet sen jälkeen olla rauhassa.

3) Idänkurjenpolvi

Kukkapenkissä kasvaa ennestään verikurjenpolvea, joka ei ole ollut kovin suosittu peurojen keskuudessa. Niinpä ostin sille kaveriksi sinikukkaista idänkurjenpolvea, joka näyttää kivalta pinkin sukulaisensa vieressä ja sopii hyvin reunakasviksi kuunliljojen tilalle.

4) Ritarinkannus

Tämä kasvi oli jollakin keskustelupalstalla listalla kasveista, joita peurat eivät mielellään syö. Totta puhuakseni ostin sen kuitenkin puhtaasti ulkonäön vuoksi. Toivotaan parasta!

Kukkapenkki

Kukkapenkki on aika vaisussa kunnossa tällä hetkellä, koska mikään kasvi ei kuki kovin voimakkaasti. Ylipäänsä kukinta on ollut tänä kesänä vaatimatonta varmastikin siksi, että viime syksynä siirretyt perennat keskittyvät vielä juurtumiseen, ja peurojen hyökkäykset ovat koko ajan haitanneet niiden kotiutumista. Toisaalta monen kasvin kukkaloisto on odotettavissa vielä myöhemmin kesällä. Olen kuitenkin optimistinen, että kärsivällisyydellä tästä tulee vielä upea penkki!

Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Share