Lintubongausta keittiön ikkunan läpi

Punatulkku puun oksalla.

Sain lapsena isoäidiltäni lahjaksi lintukirjan. En muista innostuneeni kirjasta erityisemmin, ja vaikka isoäidin tarkoitus lienee ollut tutustuttaa minut lintujen ja luonnon ihmeelliseen maailmaan, hyvä aie jäi puolitiehen. Lintujen tarkkailu ei tullut millään tavalla osaksi arkielämää. Jos meillä oli kotona lintulauta, en ainakaan muista sitä, mikä paljastaa, etten ollut linnuista kovin kiinnostunut.

Kun nyt aikuisena muutin takaisin maalle, aloin jossain vaiheessa täyttää pihalla jo valmiiksi ollutta lintulautaa. Se tuntui ikään kuin kansalaisvelvollisuudelta. Ensimmäisiä jyväbaarin asukkaita saatiin kuitenkin odottaa pitkään, ja ensimmäisen talven ajan lintujen ruokkiminen tuntui vähän tylsältä. Aluksi lintulaudalla näkyi vain tali- ja sinitiaisia, ja harvinaisemmat havainnot jäivät vain haaveeksi.

Pikkuhiljaa lintujen määrä ja lajikirjo on kuitenkin lisääntynyt samalla kun olemme monipuolistaneet niille tarjottavaa ravintoa. Salavihkaa on käynyt niin, että tuntuu ihan normaalilta raportoida muulle perheelle punatulkkujen liikkeistä tai kuusitiaisen tuntomerkeistä. Lasten kanssa kuuntelemme netistä lintujen laulua ja katsomme niiden kuvia. Yhtenä päivänä tyttö huusi yllättäen: ”Äiti, talipalloja syömässä on pyrstötiainen!” Hyvin tunnistettu! Edellä mainittujen lajien lisäksi lintulaudalle on saatu houkuteltua ainakin keltasirkkuja, viherpeippo, käpytikka, hömötiainen ja ehkä varpunen.

Pihallamme metsän reunassa onkin paljon lintuja, minkä huomaa erityisesti keväällä. Koko pihan täyttää huumaava sirkutus, ja illalla mustarastaan laulu kantautuu sisälle asti. Rakastan niitä kevätiltoja, kun pimeys laskeutuu ja päivän auringonsäteet hiipivät yöksi piiloon odottamaan seuraavaa päivää, mutta mustarastas jaksaa yhä laulaa. Se lurittelee kevään alkaneeksi niin, ettei kellekään jää epäselväksi.

Olen oppinut tunnistamaan myös peipon laulun. Silloin kuin peippo laulaa, ollaan jo tukevasti lämpimän kesän puolella. Voi istuskella portailla ja ihmetellä. Jostain kaukaa kuuluu myös käen kukunta, joka kuuluu juhannusta edeltävään aikaan kuin auringonkukansiemen lintulaudalle. Keskikesällä koko perhettä taas ilahduttavat kivitaskut, joiden hauska naksutus kuuluu pusikoista.

Syyskesällä pihan täyttävät räkätti- ja mustarastaat, mutta tällä kertaa ne eivät saa sympatiaa puolelleen. Menkööt pois marjoja varastamasta! Minulle oli suuri järkytys, kun ensimmäistä kertaa älysin, että mustarastaan kaunis laulu on lähtöisin juuri mustarastaasta. Olin kuvitellut niin ihanan äänen kuuluvan jollekin jumalaisen kauniille ja herkälle linnulle.

Syksyllä linnut pääsevät vähän unohtumaan, mutta kun lumi sataa maahan, kaivetaan taas esiin siemenpussit ja aloitetaan talviruokinta. Meillä on nykyään keittiön ikkunan alla kaksi tuolia ikkunaan päin käännettynä, koska ikkunan takana tapahtuu vuodenkierron mielenkiintoisin luonto-ohjelma. Kissakin tykkää istuskella tuolilla ja seurata lintujen puuhia – epäilemättä tosin vähän eri syistä kuin me. Meille lintujen jatkuva lennähtely oksalta toiselle ja pyrähtely puusta puuhun on paitsi jännittävä näytelmä siitä, kuka tänään tulee paikalle, myös mielen tyhjennystä. Jotta pysyisi nopeissa liikkeissä kartalla, ei ehdi ajatella paljon muuta.

Lintujen tavoissa oppii myös nopeasti näkemän säännönmukaisuuksia. Sini- ja talitiaiset asuvat ilmeisesti jossakin lähellä pihaa, koska ne ovat laudalla aina jo varhaisesta aamusta. Ne ovat myös selvästi tottuneita ihmisiin, koska eivät varo meidän liikkeitämme niin paljon kuin jotkut muut lajit. Punatulkut tulevat esiin metsästä puolenpäivän aikaan lounaalle, ja pyrstötiaiset tykkäävät syödä saaliinsa maasta tai talipallosta, eivät lintulaudalta.

Kevään edetessä saadaan taas jännittää, mitä kevään airuita nähdään ensimmäisenä. Omia suosikkejani ovat kiurut, jotka livertelevät korkealla auringossa läheisten peltojen yllä. Varhain keväällä saa kuulla myös joutsenten kaakatusta, jotka isoina ryhminä lentäessään ovat hienoa nähtävää ja kuultavaa.

Veikkaan, että lintuinnostukseni ei yllä sellaisiin mittoihin, että lähtisin niitä omaa pihaa pidemmälle bongailemaan. On kuitenkin mukava tunnistaa uusia lajeja, kun se käy niinkin helposti kuin keittiönikkunan läpi. Kevätillassa on hauska tietää, kuka sirkuttajista on milloinkin äänessä. Linnuista on sitä paitsi myös hyötyä. Puutarhan kannalta linnut ovat tärkeässä asemassa tuholaisten hävittäjinä, joten haluamme tarjota niille lokoisat olot. Lisäksi linnut tuovat pihalle hauskaa tunnelmaa ja elämää, ne ovat kauniita ja niistä lähtee kiva ääni. Niinpä me tarjoamme linnuille hiukan helpomman elämän, jotta ne viihtyisivät jatkossakin meidän vierainamme. Vai pitäisikö sanoa toisinpäin – linnut ovat olleet täällä ennen meitä ja me olemme asettuneet niiden maille, vieläpä lupaa kysymättä. Ihan kohtuullista, että tarjoamme niille vähän ruokaa hyvitykseksi.

Lue lisää

4 comments

  1. Kauniita kuvia. Lintuja minäkin seuraan. Viime vuonna suosikikseni nousi punarinta, kun se hyppeli pihapuissa. Se taitaa kyllä mennä talveksi lämpimille alueille ja tulee vasta keväällä.

    1. Kiitos! Punarinnan minäkin haluaisin nähdä, mutta toistaiseksi en ole vielä onnistunut bongaamaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Share