Miksi maalla on niin mahtavaa? Osa 1: Lumi

Talvinen aurinkoinen maisema

Eilen tuli taas eteen yksi niitä hetkiä, kun huomasi tehneensä elämässä oikeita valintoja. Olimme koko perheen kanssa ulkoilemassa juuri lumisateen jälkeen, kun pilvien takaa yhtäkkiä tuli esiin aurinko ja sininen taivas. Toisella puolen häämötti yhtä tummansininen uhkaava pilvi kuin kesällä ennen ukkosmyrskyä.

Talvinen maalaismaisema.

Talvinen maalaismaisema.

Olimme kiertäneet pulkkien kanssa lenkin pellolla, ja kaikkialla oli kaunista. Päivittelin päivän ihanuutta ääneen, johon mieheni totesi:

”Niin, meidän elämämme on tällaista.”

Talvinen maalaismaisema, punainen talo.

Sanopa muuta! Olin jälleen kerran aika tyytyväinen siihen, että aikoinaan uskalsimme irrottautua vanhasta elämästämme ja muuttaa tänne.

Vaikka täällä parin tunnin päässä pääkaupungista on enemmän lunta talvella, lumi on kuitenkin vain pieni osa elämää. Se, että ympärillä ylipäänsä on kaunista ja viihtyisää, on isompi. Siksi luonnolla ja kauniilla maisemilla on niin tärkeä merkitys hyvinvoinnilleni. Kun astun ulos kotiovesta, en näe vain kotipihaani, vaan sen, miten aamulla aurinko nousee metsän takaa, miten sumu on laskeutunut lähipellolle tai miten syksyllä maanrajassa kimaltelee kasteen koristelemia hämähäkinseittejä. Missään ei sen sijaan näy autoja eikä kuulu liikenteen melua.

Talvinen maalaismaisema, punainen puuliiteri.

Minulla ei missään nimessä ole mitään Helsinkiä tai ylipäänsä kaupunkeja vastaan. Yritän vain selittää, miksi maalla on niin mahtavaa asua ja miksi olen edelleen tyytyväinen valintaani. Yritän kuitenkin ajatella, että tämäkään asuinpaikka ei välttämättä ole lopullinen. On ihan mahdollista, että vielä joskus muutamme johonkin kaupunkiin, joko Suomessa tai ulkomailla.

Talvinen maalaismaisema, tie.

Sen tiedän kuitenkin varmaksi, että jonkinlainen yhteys minulla tulee maaseutuun olemaan koko loppuikäni. Kaupungin joogatunnit, kävelylenkit puistoissa tai muut sinänsä ihan mahtavat päännollausharrastukset häviävät maaseudun kauneuden teholle 6–0. Tai sitten olen vain niin metsäläinen, ettei minuun enää tepsi muu kuin aito tavara eli luonto. Tästä lumestakin nautin nyt täysin rinnoin, vaikka se taas ensi viikolla voi jo olla mennyttä.

Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Share