Miten kauan hyllyn kiinnittäminen seinään oikein voi kestää?

Sitä luulee, että hyllyn kiinnittäminen seinään on yksinkertaista. Etsitään kaksi seinään sopivaa ruuvia, varmistetaan, että porakone ja terät ovat saatavilla ja annetaan mennä. Huolellisemmat kaivavat esiin myös vatupassin ja tarkistavat, että hylly tulee suoraan.

Sellainen on kuitenkin ihan turhaa hienosäätöä, kun ottaa huomioon, että homma tyssää yleensä jo niihin kiinnikkeisiin. Vaikka kuinka olisi vapaa sunnuntaipäivä ja talon molemmat aikuiset kotona (tarvitaan kaksi, jotta voidaan riidellä siitä, tuleeko hylly suoraan vai ei ja mistä katsottuna, vanhassa talossa kun ei ole yhtään suoraa kulmaa), koko talosta ei löydy yhtään juuri tähän hirsiseinään sopivaa kiinnikettä. Ei, vaikka todetaan, että parhaiten hylly ripustetaan tavallisilla viiden tuuman nauloilla, koska kovaan seinään eivät ruuvit helpolla uppoa.

Odotellaan taas muutama viikko, ennen kuin ehditään käydä rautakaupassa. Ja sitten kun sinne ehditään, käykin ilmi, että sopivankokoisia nauloja myydään vain kymmenen kilon paketeissa. Hintaa on paketilla viisi kymppiä, ja on hyvin epätodennäköistä, että juuri tämän kokoisia nauloja olisi tarve käyttää enää mihinkään muuhun.

Tässä vaiheessa ollaan jo epätoivoisia ja mietitään, pitäisikö unohtaa koko juttu. Ehkä tyhjä seinä on sittenkin kivempaa katseltavaa. Mutta sitten keksitään vielä vedota rautakaupan myyjän säälintunteisiin ja ruinataan tältä kaksi sopivankokoista naulaa kaupan päälle. Niistä ei kuulemma voi maksaa yksittäin, koska kauppa ei myy nauloja irtotavarana, mutta kaupanpäälliseen hän tällä kertaa heltyy.

Mennään kotiin ja odotellaan taas pari viikkoa, koska onhan sitä muutakin elämää, kuten siivoamista, kokkaamista, Afrikan tähden peluuta ja muuta motivaation puutetta. Annetaan ajan kulua myös siksi, että tapettiseinä alkaa kaikessa neitseellisyydessään tuntua pelottavalta. Ollaanko me nyt ihan varmoja, että halutaan hylly juuri tähän?

Kun lopulta päätetään ryhtyä työhön, huomataan, että naulojen kanta on sittenkin liian iso hyllyssä oleville kiinnikelenkeille. On joko lähdettävä taas metsästämään parempia nauloja tai yritettävä lyödä naulat seinään siten, että toinen pitää  hyllyä samaan aikaan seinällä. Kuka tässä nyt enää jaksaa odotella, joten päädytään jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Mitäs siitä, että naulat menevät ihan vinoon ja lopputulos näyttää läheltä katsottuna kamalalta, mutta normaalista katselukulmasta sitä ei kukaan huomaa.

Seuraavalla kerralla suhtaudutaan jokaiseen kiinnitettävään hyllyyn tai muuhun pikkutyöhön entistä kunnioittavammin. Harkinta-aika pitenee ja kynnys kasvaa. Enää ei tule mieleen ihmetellä, miksi näissä pikkuhommissa aina kestääkin niin kauan.

Ps. Naulakosta roikkuu musta käsilaukku, joka kuului isoäidilleni. Se on veskana hiukan epäkäytännöllinen (sitä ei saa roikkumaan olalle eikä käsivarrelle), mutta esineenä aivan ihana. Nyt sillekin löytyi paikka.  

Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Share