Miten saada matkamuistot sopimaan vanhan talon sisustukseen?

Meillä on tapana ostaa matkoilta aina jotakin kivaa kodin sisustusta täydentämään. Pimeinä talvi-iltoina on mukavaa, kun tyynynpäällinen sohvalla muistuttaa Perun käsityömarkkinoista, posliiniset talonnumerot Espanjasta ja – nyt uusimpana – keraaminen hedelmäkulho Kanariansaarista.

Tässä kaikessa on vain ongelmana se, miten saada eri kulttuureista tulevat matkamuistot sopimaan kotiin ilman, että kokonaisuudesta tulee pelkkää sillisalaattia. Tykkään väreistä ja runsaudesta, mutta en kuitenkaan siitä, että talo olisi pelkkä kokoelma sekalaisia esineitä ilman minkäänlaista punaista lankaa. Joskus käykin niin, että kotona Suomi-silmin katsellessa ulkomaantuliaiset eivät enää näytäkään niin kivoilta kuin trooppisen auringon alla. Meillä on esimerkiksi komerossa kassillinen afrikkalaisia kankaita, joita ei muistojen takia oikein raaski heittää poiskaan mutta joiden värimaailma ei kuitenkaan tunnu istuvan omaan kotiin. Aika paljon on lisäksi varastossa tosi kivojakin juttuja, jotka eivät vain ole vielä löytäneet paikkaansa kokonaisuudesta.

Miten ulkomaanmuistot sitten kannattaisi laittaa esille, ettei kokonaisuudesta tule sekava? Itsekin vielä pohdin tätä, mutta oma (tavoite)konstini on valita taustaväreiksi eli seinä- ja lattiapinnoille vaaleita sävyjä, joita vasten kirkkaat yksityiskohdat pääsevät oikeuksiinsa. Puhun tässä kohtaa nyt tavoitteesta, koska meillähän on vielä paljon remonttia tekemättä. Lisäksi olen itse taipuvainen ajattelemaan, että vähemmän on enemmän. Kun koti ei ole täynnä pelkästään yhtä asiaa, helmet erottuvat joukosta paremmin. Etnisiin kalleuksiin voi yhdistellä tavallisista kaupoista ostettuja tavaroita. Reissusta tuleekin ostettua paitsi näitä perinteisempiä käsityöaarteita, myös uusia sisustustavaroita.

 

Mukavaa kotiin tuotavaa ovat myös luonnosta löytyneet erikoiset kivet ja kävyt. Nytkin löysimme Kanarialta valtavia männynkäpyjä, jotka voisivat näyttää kivalta esimerkiksi jouluasetelmissa. Kivoja matkamuistoja ovat myös esimerkiksi käsintehdyt saippuat tai mausteet, jotka onneksi kuluvat käytössä eivätkä jää ikuisiksi ajoiksi kaappeja täyttämään.

Yksi hyvä puoli matkamuistojen esillä pitämisessä on se, että kodista tulee niiden avulla persoonallinen, kun pelkkien vaihtuvien trendijuttujen sijaan kodissa on oikeita muistoja elävästä elämästä. Niinpä viimeinen ja oikeastaan tärkein periaatteeni onkin, että kannattaa pitää esillä sitä, mistä itse tykkää. Vaikka kaikki ei olisikaan niin täydellisen harmonista, esineistä muodostuu kodin sielu ja tunnelma.

Aika usein muuten matkoilla tulee tunne, että viitsiikö tässä nyt mitään ostaa, kun eivät löydöt kuitenkaan mahdu matkalaukkuun. Oman kokemukseni mukaan matkalaukkuun mahtuu kuitenkin lähes aina enemmän kuin olisi kuvitellut, ja joka tapauksessa tärkeintä on oma asenne ja halu nähdä vaivaa. Pääsin hiljattain vierailemaan eräässä upeassa asunnossa, jonka isäntä oli kuljettanut suurimman osan kotinsa sisustusesineistä eri puolilta maailmaa. Joukossa oli myös varsin painavia veistoksia, joiden kuljettaminen ei varmastikaan ollut ollut helppoa, mutta kun kaikki esineet oli koottu yhteen, koti oli kuin varsinainen taideteos. Niinpä yritän itsekin muistaa, että jos joskus matkalla tulee jotain kivaa vastaan, se pitää ostaa!

Lue lisää

4 comments

  1. Minullakin oli varsinkin ennen vanhaan tapana ostaa joka matkalta joku sisustuksellinen matkamuisto. Niitä onkin sitten kertynyt. Kaikki eivät myöskään ole oikein kestäneet aikaa vaan näyttävät vääränvärisiltä nykytrendien mukaan. Jotkut jutut silti pysyvät mieleisinä. Kivoja vinkkejä annoit sisustukseen.

    1. Meilläkin on noita epäonnistuneita tai vanhentuneita ostoksia jonkin verran. Yritän ajatella, ettei se niin vakavaa ole, vaikka kaikkia ei säilyttäisikään ikuisesti.

  2. Mielenkiintoinen aihe, kun itsekin tykkään ostaa monia asioita kotiin juuri matkoilta. Olen aika nirso sen suhteen nykyisin, mitä ostan: yritän aina paikan päällä ajatella jo niitä Suomi-silmiä :). Parhaiten paikkansa ovat löytäneet ne esineet, jotka periaatteessa olisivat voineet olla mistä tahansa, eli välttämättä kyse ei ole ollut vieraan kulttuurin siitä kaikkein tyypillisimmästä käsityöesineestä, vaan esim. pienestä antiikkiesineestä, savikulhosta tai pellavakäsityöstä. Yritän siis aina noudattaa omaa makuani myös ulkomailla ja jos sen mukaista juttua ei löydy, jätän silloin ostamatta. Mutta on aivan ihanaa muistaa esineen kohdalla juuri se matka, mistä se on hankittu.

    1. Hyvä periaate tuo oman maun noudattaminen! Se meinaakin unohtua helposti ulkomailla, kun jotenkin sitä aina hullaantuu kaikesta näkemästään. Pitäisi itsekin opetella nirsommaksi 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Share