Näin käy, kun päästää miehen sisustamaan

avainkaappi vanhasta sähkökaapista

Olen työni kautta päässyt tutustumaan moniin kauniisiin taloihin ja saanut jutella ihmisten kanssa sisustamisesta. Aika usein noissa keskusteluissa tulee esille, että nainen on perheen pääsisustaja, ja isäntä osoittaa tukensa toteuttamalla emännän ideat nikkaroimalla. Eikä siinä ole toki mitään vikaa.

avainkaappi vanhasta sähkökaapista

Meilläkin minä olen se, joka ei joskus saa hyviltä sisustusideoilta unta tai joka selaa Pinterestiä inspiraation toivossa. Mutta kovin montaa sisustusratkaisua meillä ei kuitenkaan kukaan päätä yksin, vaan kaikesta neuvotellaan. Joskus neuvotellaan suorastaan useaan otteeseen ja melkein riidan partaalla.

avainkaappi vanhasta sähkökaapista

Mutta hyvä että molemmilla on mielipide. Minulle sopii, että joku on hiukan tasapainottamassa hassuimpia ajatuksiani. Ei mennyt läpi sekään idea, kun halusin tehdä piirakkavuoasta kellotaulun tai kun yritin raahata sisälle pihavarastosta parhaat päivänsä nähneen hiekkapuhalletun kaapin. Harkitsevaisempi parempi puoliskoni ei lämpene ihan kaikelle, ja vaikka se juuri sillä hetkellä tuntuisikin julmalta ymmärtämättömyydeltä, todellisuudessa olen kuitenkin kiitollinen. Meitä asuu täällä koko perhe, ja jos miehellä ei olisi minkäänlaista mielipidettä siihen, miltä kotona näyttää, voisin loukkaantua. Joillekin sopii toisenlainen työnjako, mutta minusta on hyvä päättää yhdessä.

avainkaappi vanhasta sähkökaapista

Viimeisin sisustusidea meillä on eteisen uusi avainkaappi. Mies on minua järjestelmällisempi luonne, joten hän taisi enemmän kärsiä avainkaapin puuttumisesta ja siten myös näki enemmän vaivaa kaapin etsimisessä ja hankkimisessa. Kun useammat kirpputorit, rompetapahtumat ja nettihuutokaupat oli jo koluttu läpi, eikä sopivaa avainkaappia löytynyt edes halpamarketeista, meinasin itse jo luovuttaa. Mutta sitten mies löysi huuto.netistä vanhan sähkökaapin, jonka puuseppä oli nikkaroinut tavalliseksi kaapiksi.

avainkaappi vanhasta sähkökaapista

Yleensähän ihmiset pyrkivät peittämään sähkökaappinsa, eivätkä nostamaan niitä paraatipaikalle. Meidän mielestämme tämä rumankaunis kaappi on kuitenkin tarpeeksi erikoinen, röyhkeän omahyväinen ja samaan aikaan sekä retro että futuristinen, että se sai kunnian päästä avainkaapiksemme. Samalla se on hyvä osoitus siitä, että eilisen arkimuotoilu voi olla nykypäivän sisustusesine. Mahdetaankohan muutaman kymmenen vuoden päästä haalia osaksi sisustusta nykyajan loisteputkivalaisimia, muovikulhoja ja vispilöitä? Vaikea kuvitella, mutta mistäs sen tietää.

avainkaappi vanhasta sähkökaapista

Minä muuten olen kulkenut viimeiset kaksi kuukautta ilman kotiavainta, koska se on ollut hukassa. Uuden avainkaapin saavuttua sain aikaiseksi järjestää suuretsinnän, ja lopulta avain löytyi juhlatakin taskusta. Nyt, kun avaimille on oma paikkansa, uskon, että ne pysyvät myös paremmin järjestyksessä. On mahtavaa sujauttaa avain omalle paikalleen kaappiin ja tietää, että se on siellä taas, kun seuraavan kerran sitä tarvitsee.

Lue lisää

4 comments

  1. Ainutlaatuista ja kaunista! Meilläkin mies osallistuu nykyään yhä vain enemmän sisutamiseen ja päätöksentekoon siitä, mitä minnekin laitetaan. Mutta värimaailman on antanut punavihersokeana minun päätettäväkseni – ja hän saa puolestaan vastata kaikista maailman listayksityiskohdista 😉 Hyvä ja toimiva työnjako! Osaan siis ymmärtää ajatuksesi – ja välillä pienet riitapurkauksetkin 😉

    1. Meilläkin listoittaminen on jäänyt miehen huoleksi, lähinnä kai siksi, että on tykännyt opetella sitä hommaa mun isältä. Mä kyllä olen ollut sanomassa painavaa sanaani listavalintoihin.

  2. Upea kaappi joten se oli hieno löytö! On muuten niin kaunis tuo eteisenne tapetteineen.

    Meillä mennään sisustuksen suhteen jossakin puolitiessä. Mieheni haluaa vaikuttaa päälinjoihin ja suurimpiin hankintoihin ja itsekin mielelläni pallottelen ideoita yhdessä. Pienemmät asiat eivät häntä aina kiinnosta. Joskus on käynyt myös niin, että hän on vastustanut jotain, mutta minkä olen vastustuksesta huolimatta sitten kuitenkin hankkinut tai tuunannut. Jälkikäteen hän on silloin myöntänyt, että ei ollut osannut nähdä asiaa etukäteen samalla tavalla, mutta kiitellyt, että pidin pääni. Isoissa asioissa ja tyylivalinnoissa en haluaisi minäkään uhmata hänen mielipiteitään, koska yhteinen koti on kummankin koti, mutta kyse on ollut ehkä jostain yksittäisestä lampusta, tuolista tai muusta vastaavasta pienestä jutusta.

    1. Meillä käy usein ihan samoin, mies lopulta ymmärtää mun visioni kun jaksan tarpeeksi jankuttaa ja demonstroida. Itse taidan olla itsepäisempi ja taipumattomampi 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Share