Esikoisemme sai vuosi sitten serkultaan tämän vanhat Hama-helmet, joille isoksi kasvaneella tytöllä ei enää ollut käyttöä. Oma tyttömme taas alkoi olla siinä iässä, että sorminäppäryyttä vaativa askartelu kiinnosti kovasti.

Itse suhtauduin aluksi Hama-helmiin vähintäänkin nihkeästi. Mitä järkeä on tuottaa maailmaan aina vain lisää muovikrääsää, jolle ei ensihuuman jälkeen ole mitään järkevää käyttöä? Kaiken lisäksi näin jo silmissäni, miten pienet helmet olisivat jatkuvasti ympäri lattioita ja ropisemassa imurin putkessa.

Olin tavallaan oikeassa, mutta toisaalta Hama-helmillä askartelu on myös ollut tosi hauskaa. Oikeastaan olen yllättänyt itsenikin askartelemalla Hama-helmien kanssa vähintään yhtä innokkaasti kuin lapsikin. Aika usein istumme yhdessä keittiön pöydän ääressä helmillä näpertelemässä, ja joskus pikkuvelikin malttaa olla sen aikaa paikallaan, että saa alkuun jonkin työn.

Tekeminen on ollut niinkin koukuttavaa, että koristetehtaallamme on ollut pientä ylituotantoa. Pitkään oli myös ratkaisematta, mihin ihmeeseen kaikki valmiit tekeleet laitetaan. Kokemukseni mukaan helmityöt menevät leikeissä heti rikki, joten tarvittiin pysyvämpi ratkaisu kuin lelukorin pohjalle heittäminen.

Raahasinkin sitten kerran lenkkipolun varrelta männynoksan kotiin tätä tarkoitusta varten. Sahasin oksan sopivan mittaiseksi, kuorin siitä irti lähtevät kaarnat ja karsin pienimpiä oksia. Annoin sen kuivua piharakennuksessa ja maalasin sen spray-maalilla mintunvihreäksi. Lopulta oksa kiinnitettiin kattoon koukuilla ja ohuella kettingillä.

Lapset tykkäävät katsella katon rajassa roikkuvia helmitöitä ja ihailevat iltasella kattoon lankeavia varjoja. Jossain vaiheessa oksan voisi koristella uudestaan: esimerkiksi jouluna sen voisi kaunistaa jouluvaloilla ja lumihiutaleilla.