Oma koti kullan kallis – varsinkin, kun välillä pääsee pois

Jos asuu kaukana kaikesta ja tekee töitä kotona, silloin varmaan tykkää olla kotona? Varsinkin näin marraskuun harmaudessa elämä tosiaan käpertyy kotiin ja kodista tulee vieläkin tärkeämpi paikka kuin mitä se on kesällä.

Parasta kodissani on kaksi asiaa. Ensinnäkin se, että se sijaitsee niin täydellisen rauhallisella ja luonnonkauniilla paikalla. Hintana ovat pitkät matkat muualle, mutta sen kestää, kun tunnemme asuvamme paratiisissa. Toinen parhaista puolista on se, että saamme tehdä kodistamme juuri sellaisen kuin haluamme. Olisi kamalaa, jos olisi joutunut muuttamaan uudenkarheaan taloon, joka ei kuitenkaan olisi oman tyylinen. Siinä sitä sitten yritettäisiin kestää muiden luomien ratkaisujen kanssa, jotka eivät tuntuisi omilta.

Kodissani on paljon myös käytännöllisesti katsoen hyviä puolia. Talossamme on tilaa oikeastaan aika sopiva määrä meidän kaltaisellemme pienelle perheelle. Lapset saavat yläkerrassa omaa rauhaa, mutta kuitenkin pinta-ala on järkevän kompakti siivoamisen ja lämmittämisen kannalta. Remontoiminenkin on helpompaa, kun ei tarvitse mitoittaa tarvikkeita ja työmäärää jättikokoista taloa varten.

Kotiin liittyy kuitenkin myös ristiriitaisia tunteita. Kotona on aina jotain kesken, mikä vähentää mindfulness-fiiliksiä. Väittäisin olevani aika hyvä kestämään keskeneräisyyttä jo kuuden vuoden kokemuksella, mutta silti ärsyttää, kun silmä osuu keskeneräisiin kohtiin. Onneksi on jo valmiimpiakin huoneita, joissa voi nauttia tunnelmasta – tai pohtia, miten nyt jo valmiita huoneita muutetaan sitten, kun koko kierros on päästy ympäri! Kaikki näyttää ylipäänsä kivemmalta, kun koti on siivottu ja on kaunis sää.

Silloin, kun emme vielä asuneet täällä vaan vietimme talossa aikaa vain viikonloppuisin silloisten isäntien eli vanhempieni luona, näin täällä paljon vähemmän virheitä. Nautin hyvistä puolista, eivätkä keskeneräisyydet haitanneet. Nyt, kun kaikki on meidän vastuullamme, olen kriittisempi. Päässä alkaa pyöriä vanha nauha pitäisi-ajatuksineen samaa tahtia kuin päivät vilistävät eteenpäin kalenterissa.

Tärkeintä kodissa on, että se on paikka, jossa saa olla oma itsensä. Minulla on erikseen vaatteet kotona oloa varten, ja vaihdankin yleensä aina farkut tai muut katseen kestävät vaatteet kotilegginseihin tai olohousuihin heti kun astun ovesta sisään. Röhnötän keittiön puusohvalla tai makoilen ruusuhuoneen sängyllä lukemassa tai vaikka kirjoittamassa blogipostausta. Ei tarvitse miettiä, mitä muut minusta sillä hetkellä ajattelisivat.

Kaikkein ihanimmalta koti tuntuu kuitenkin silloin, kun on ollut jonkin aikaa poissa. Ulkomaanmatkan jälkeen koti tuntuu pienemmältä kuin ennen, mutta samalla erityisen rakkaalta. Oma katse kotia kohtaan on jotenkin armollisempi. Kannattaakin muistaa, että vaikka koti on ykkönen, se tuntuu siltä vain silloin, kun pääsee tarpeeksi usein pois.

Lue lisää

6 comments

  1. Hei, ensi kertaa täällä (Camillan blogin kautta). Teillä on tunnelmallinen koti!
    Lisäksi erityisesti nappasi tuo otsikko – juuri palasimme matkalta ja fiilis oli todellakin tuo 😉
    good to be home – se on myös blogini nimi

    1. Kiitos! Kodista nauttiminen tarvitsee tosiaan vastapainoksi myös poissaoloa 🙂

  2. Koti on kyllä ihana paikka! Olisin kysynyt tuota teidän lattiamaalissa käytettyä sävyä? Hyvää harmaata sävyä on tosi vaikea löytää ja tuo teidän näyttää just passelilta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Share