Osaisinpa ottaa enemmän aikaa syreeneille

Milloinkaan muulloin ei aika kulu yhtä nopeasti kuin kesällä. Ensin sitä iloitsee, että pihan syreenipensas on kauniissa kukassa. Taas on niiden aika, jopas onkin ollut viime vuoden jälkeen ikävä. Mielessä vilistää muistoja menneiltä kesiltä, jolloin vietin aina iltaisin aikaa puutarhassa kuunnellen lintujen laulua ja tehden puutarhatöitä. Ilman täytti syreenien huumaava tuoksu.

Kun sitten seuraavan kerran havahtuu katsomaan ikkunasta, syreenipensaan kukat ovatkin jo lakastuneet. Kimalaiset ovat siirtyneet suorittamaan tehtäviään muualle, eikä pensas ole enää oikein mitään ennen kuin seuraavana kesänä, jolloin sen aika koittaa uudelleen. Aika on hävinnyt jonnekin kysymättä minulta, olisinko kenties halunnut hetkeksi pysähtyä.

Joskus on verkkaisempia kesiä, jolloin ehtii ottaa puutarhan haltuunsa ihan näppituntumalla. Sitten on niitä kesiä, kun pelkästä kasteluletkun näkemisestäkin meinaa tulla stressi ja kasvit saavat pärjätä omine nokkineen. Silloinkin pitäisi osata ottaa aikaa ja mennä puutarhan keskelle ihan vain istumaan ja olemaan. Etenkin juuri silloin pitäisi muistaa tehdä se.

Sitten kun joskus olen vanha, toivon varmasti, että olisin ottanut syreeneille enemmän aikaa. Olisin keskittynyt pieniin hetkiin, en vain haalinut tekemistä ja kokemista. Olisin ymmärtänyt, että kokeminen on juuri tässä, ihan silmieni edessä. Olisin antanut itselleni luvan muistaa, että arvoni ei ole kiireen määrässä vaan siinä, että avaan silmäni ja todella näen, mitä ympärilläni on.

Ps. Koska yritän loppukesän ajan nauttia enemmän kukista, auringosta, perheestä ja pörriäisistä, ajattelin pitää täällä blogin puolella pienen tauon. Palataan asiaan taas syksymmällä!

Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Share