Pitääkö maalaistalossa olla eläimiä?

Hevonen valjastettuna

Lapsena ja nuorena luokittelin itseni eläinrakkaaksi. Minulla oli monta vuotta oma hevonen, suomenhevosruuna nimeltä Lumimies eli Lumppari. Lapsuudenkodissani oli myös monta koiraa, ja kissojakin meillä on aina ollut. Vielä nytkin meillä on oma hiirikissamme Sulo.

Tyttö ja kissa

Kun muutimme maalle, pidin vähän itsestään selvänä, että meille tulisi joskus muitakin eläimiä kuin kissa. Haaveilin kanoista ja lampaista, vähintään. Mutta samalla olen saanut kaksi lasta ja huomannut, että vuorokauden tuntimäärä on rajallinen. Olen myös alkanut ymmärtää itseäni paremmin: olen pohjimmiltani mukavuudenhaluinen ja hajamielinen, hautauduin mielelläni omiin ajatuksiini pitkiksi ajoiksi tai uppoudun kirjoihin. Eläimistä pitää kantaa vastuu jos niitä ottaa, eivätkä ne hoida itse itseään. Lisäksi rakastan matkustamista ja haluaisin elää aina valmiudessa (ainakin henkisesti) lähteä pienelle reissulle, jos tilaisuus tulee eteen. Miten tähän yhtälöön sopisivat eläimet?

Tyttö ja koira

On selvää, että koiraa en aio enää hankkia. Tänne muuttaessamme meillä oli hoidossamme muutaman vuoden ajan vanhempieni koira, ja niin rakas kuin se meille olikin, en enää haluaisi kontolleni jatkuvaa lenkitysrumbaa ja huonoa omaatuntoa. Suoraan sanottuna en ole oikeastaan mikään varsinainen koiraihminen. Koirat haisevat pahalta ja touhuavat liian innokkaina (sori vaan, koiraihmiset).

Kissanpentu pahvilaatikossa

Hevosharrastustani elvyttelin ehkä vuoden verran tänne maalle muuttamisen jälkeen. Kävin ratsastustunneilla ja nautin siitä, että pääsin aina pariksi tunniksi kerrallaan pois arjen maailmasta. Mutta sitten huomasin, ettei minua niin hirveästi kiinnosta ratsastaminenkaan. Oman hevosen kanssa mahtavinta oli se, että tuohon yhteen hevosyksilöön muodostui hieno side. Opimme käsittelemään toisiamme ja tulemaan toimeen. Heppa ei ollut mikään varsinainen kouluratsu, joten harrastin sen kanssa lähinnä maastolenkkejä sekä silloin tällöin ajamista.

Nyttemmin ratsastustunneilla pääpaino oli juurikin ratsastuksessa, ja hevoset vaihtuivat. Lisäksi huomasin, että pohjimmiltaan ratsastustaitoni ovat aika kehnot, enkä keksinyt päteviä syitä, miksi maksaisin niin paljon harrastuksesta, joka ei tuntunut intohimolta. Enpä siis usko, että meille enää tulee hevostakaan.

Tyttö ja koira

Lampaat kuulostavat edelleen kiehtovalta valinnalta, mutta tällä hetkellä meillä ei olisi niille lampolaa eikä sen puoleen tarpeeksi laiduntakaan. Niinpä luulen, että jos tähän taloon lähivuosina eläimiä tulee, ovat ne kanoja. Kanat ovat helppohoitoisia, tuottavat silkkaa hyötyä eli munia ja lisäksi ne ovat omalla vaatimattomalla tavallaan jotenkin maalaisen kauniita. Kanoja meillä oli joskus lapsuudessanikin muutama lemmikkeinä, ja tykkäsin niistä kovasti.

Tyttö ja kissa

Kanoissakin vaan on yksi iso mutta, nimittäin niiden lopettaminen. En usko, että pystyisin katkomaan kirveellä kaulaa miltään elävältä olennolta, joten toistaiseksi olen suunnitellut lähinnä kesäkanoja. Muutenkin ne voisivat olla hyvä vaihtoehto ainakin alkuun, jotta pääsisi vähän harjoittelemaan kanalanpitoa. Lastenkin näkökulmasta kanat voisivat olla hauskaa seuraa, ainakin niitä olisi kiva käydä yhdessä ruokkimassa.

Kuuluuko sinun mielestäsi maalaistalossa olla eläimiä, ja jos niin mitä? Entä onko kokemusta (kesä)kanoista?

Lue lisää

4 comments

    1. En käsitä mikä on syynä kun omilla laitteilla kaikki näkyy ok. Mutta täytyy koittaa kysyä asiaa viisaammilta. Kiitos ilmoituksesta.

  1. En ehkä ajattele , että maalla kuuluu olla eläimiä. ..Eläinihmisten kuuluu olla maalla, niin päin.:D
    Itse en osaisi olla ilman tätä eläinjoukkoa ja niiden tuomaa arkista hommaa. En kyllä edes haaveile matkustelemisesta, mutta olenkin sellainen kotihiiri, jolle yksikin yö muualla on vähän hankala.;)
    Kesäkanojen kanssa pääsisi kyllä helpolla. Ei tarvitse miettiä kanalan lämpötiloja ja vesien jäätymistä. Se kun vaan ihastelee j heittää muutaman jyvän.:)

    1. Hyvin sanottu, eläinihmisten kuuluu olla maalla 🙂 Ne teidän eläinystävät onkin niin ihania, ainakin kuvista katsottuna 🙂 Mäkin tavallaan haaveilen sellaisesta aamurutiinista, että kävisin ekaksi ruokkimassa eläimet, hirnahtelu ja määkiminen vaan toivottaisi mut tervetulleeksi. Sellaista se olikin kun meillä oli heppa, ja sen kokemuksen myötä opin myös sen, että ei kannata sitoutua mihinkään noin isoon jos ei ole ihan varma. Mä luulen että mulle sopisivat parhaiten ne kesäkanat tai muut lainaeläimet, ainakin nyt tässä elämäntilanteessa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Share