Pitääkö vanhassa talossa tottua ötököihin vai saako panikoida?

Muurahaiskeko

Pitäisikö vanhassa talossa asuvan olla kaiken taloon tunkevan luonnon kanssa ihan cool ja pystyä vaikkapa tappamaan hiirenloukkuun kitumaan jäänyt hiiri? Entä onko ok olla hädissään, kun sänkyyn tunkee vyöihrakuoriainen? Ja saako hermostua, jos keittiö on kevään ajan täynnä pieniä muurahaisia?

Kun vyöihrakuoriaiset kevään tullen joka vuosi heräävät, nousevat samalla pintaan muistot ensimmäisestä keväästämme tässä talossa. Aluksi googletimme erilaisia ötököitä vimmaisesti ja yritimme päättää, onko syytä paniikkiin vai ei. Jotkut ötökät ovatkin suuri uhka talon rakenteille, mutta vyöihrakuoriaiset eivät, joten päätimme ottaa rennosti. Sisään tulevat muurahaisetkaan eivät meillä ole puuta syöviä hevosmuurahaisia, joten muutaman vuotuisen muurahaisansan virittelyn jälkeen annamme niiden elää omaa elämäänsä.

Muurahaisia

Ensimmäinen kesä oli sikälikin jännittävä, että makuuhuoneen seinän takaa alkoi jossain vaiheessa kesää kuulua huminaa ja surinaa. Ääni oli kuitenkin niin vaimea, että luulimme tulleemme hulluiksi ja kuvitelleemme kaiken. Kun sitten jostain ikkunankarmin välistä ryömi sisälle ensimmäinen ampiainen, selvisi huminan syy. Pörriäiset olivat tehneet pesän seinän väliin. Sen pesän kanssa olemmekin sitten saaneet elää useamman vuoden. Joskus sitä on yritetty myrkyttää, koska ampiaisia tunkee kesäisin sisään aika paljon, eikä huoneessa tällä hetkellä nukkuva tyttönen ole kauhean sinut näiden yöllisten vieraiden kanssa. Pesä on kuitenkin hankalan korkealla hävitettäväksi.

Muurahaisia

Ensimmäinen syksy toi kummitustarinat mieleen, kun kaikkialta talon rakenteista kuului vikinää ja rapinaa. Hiirethän ne siellä mellastivat, ja usein alakerran vessan hiirenloukusta nakattiin ulos joka aamu uusi uhri. Kerran sattui sitten sekin päivä, kun yksin kotona ollessani jouduin kuuntelemaan vessasta hurjaa töminää ja mellastusta. Hiiri-parka oli jäänyt loukkuun kiinni puolittain. Menin vähän paniikkiin, koska en tiennyt mitä tehdä: jos olisin päästänyt hiiren vapaaksi, se olisi vain jäänyt kitumaan (ja miksi olisin ensin yrittänyt sitä pyydystää mutta sitten vapauttanut?), mutta tappaakaan en sitä uskaltanut. Lopulta soitin avukseni lähistöllä olleen isäni, joka päästi hiiren tuskistaan.

Muurahaispesä

Eniten hermoille talon luontokappaleista käyvät ullakkokärpäset, jotka joskus tekevät meidät hulluksi suristellessaan ikkunoissa. Niitä kokoontuu syksyn aurinkoisina päivinä ikkunoihin valtavia määriä, ja ne yrittävät tunkea ikkunan väleihin talvehtimaan. Mitään pahaahan kärpäset eivät sinänsä tee, mutta kun niitä on paljon ja niiden imurointi on jokapäiväinen askare, meinaa tyynempikin hermostua. Varsinkin kun tappotalkoiden jäljiltä ovat paikat täynnä veriläisikiä. Koputan puuta, mutta viime vuonna kärpäsiä oli jostain syystä vähemmän. Toivotaan, että suunta jatkuu.

Monen maalla asutun vuoden jälkeen alan pikkuhiljaa tottua siihen, että talomme ei kuulu pelkästään meille ihmisille. Eikä se ole niin kamalaa, vaan oman reviirin puolustaminen sujuu jo rutiinilla. Viime syksyisellä Italian-matkalla tunsin sen sijaan aitoa inhoa, kun maaseudulla sijainneeseen majapaikkaamme ilmestyi outoja vihertäviä, lentäviä kuoriaisia joka paikasta. Vieraat hyönteiset tuntuvat aina inhottavammilta kuin tutut, ja tämä selittää myös sen, miksi torakoita vilisevissä maissa niihin suhtaudutaan yleensä tyynemmin kuin me turistit. Eiväthän ne ole sen kummempia kuin kotoisat kärpäsetkään. Ja luontoahan ne kaikki ötökät vain ovat, joten parasta olisi yrittää elää niiden kanssa jotakuinkin rinnakkain.

Lue lisää

2 comments

  1. Nämä pienet kovakuoriaiset, vyöihrakuoriaiset ovat kyllä tuttuja, sillä olen asunut vuosia vanhassa hirsitalossa. Niitä ilmestyy muutamia kesän aikana. En minäkään ole huomannut, että ne tekisivät mitään tuhoja. Niitä tulee linnunpesistä. Netissä ne kyllä kuvataan kammottavimmiksi mitä ovat.

    1. Jotkut sanoo, että vyöihrakuoriaiset voi syödä vaatteita, mutta en ainakaan meillä ole huomannut sellaista. Onneksi ne ovat vain kevään/alkukesän riesa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Share