Puutarhan parhaat onnistumiset ja pahimmat tappiot

Ulkona on niin kuuma, etten ole enää juurikaan jaksanut nauttia muutoin niin ihanista puutarhatöistä. Kaikki hommat seisovat, ja suoritan vain pakollisen eli kastelun. Senkin kanssa olen joskus liian laiska.

Puutarhassa pyyhkii kuitenkin hyvin. Uudenseelanninpinaatista ja lehtikaalista on saatu satoa jo paljon, ja herneet alkavat olla valmiita napsittaviksi. Ai että sitä tuoreen herneen makua! En ole koskaan saanut torilta yhtä maukasta herneenpalkoa kuin omalta maalta. Lapset napostelevat kesäporkkanoita, enkä voi kuin iloita, miten paljon hyviä mikrobeja he saavat pesaistessaan porkkanat hätäisesti saunan hanan alla ennen rouskuttelua. Peuratkin ovat toistaiseksi siirtyneet paremmille laidunmaille eli pelloille, joten saanemme täällä kotipuutarhassa olla niiltä syksyyn asti lähestulkoon rauhassa.

Olen viime päivinä poiminut viinimarjoja ja ihmetellyt, miten pensaat ovat tuottaneet niinkin suuren sadon, vaikka kesä on ollut kuiva. Varsinkin mustaherukat ovat myös olleet isoja. Ehkä sadon kokonaismäärä on kuitenkin ollut hiukan tavallista pienempi, ainakin poimiminen on sujunut joutuisasti. Ihanaa, että perheessä ei ole enää yhtään vauvaa, joten tällaiset arkiset asiat kuin marjojen poiminta sujuvat vähän vähemmällä stressillä ja draamalla.

Kukkapenkeistä uusin on vielä ankean näköinen. Istutin hölmöyttäni siihen uusia taimia heinäkuun alussa, juuri ennen pahimpia helteitä. Taimet eivät ymmärrettävästi jaksa juurikaan kukoistaa, mutta säilynevät kuitenkin hengissä ensi kesään. Vanha kukkapenkki on elpynyt peurojen vierailuista ja näyttää jo ihan kelvolliselta kuivuuden aiheuttamista haitoista huolimatta. Suruissani mietin, mihin istuttaisin siemenestä asti kasvattamani ritarinkannukset, koska ne tuntuvat kelpaavan peuroille liian hyvin.

Pieniä takaiskujakin puutarhassa on nähty. Härmä valtasi kesäkurpitsa- ja jättikurpitsakasvustot, ja taisin havahtua asiaan liian myöhään. Lopulta leikkasin kasveista pahimmin saastuneet lehdet pois ja suihkutin jäljelle jääneitä kasveja veden, tiskiaineen ja ruokasoodan seoksella, jonka pitäisi ehkäistä härmän kasvua. Katsotaan, selviävätkö ne tällaisesta käsittelystä ja tuleeko kasveista vielä satoa. Ainakin kasvit puskevat jo toiveikkaana uusia lehtiä.

Olen myös iloinnut puutarhan yllättäjistä. Kasvimaan laatikoissa kasvaa siellä täällä kehäkukkia, vaikken niitä keväällä kylvänyt. Olen antanut jokaisen ilmestyneen taimen kukoistaa rauhassa, jotta saadaan kasvimaalle väriä. Ruiskaunokitkin ovat nostaneet päätään yllättävistä paikoista, ja löytyipä kukkapenkistä sellainenkin kasvi, jota en kuollaksenikaan muista sinne istuttaneeni. Lähipiiriin tunnistusavun perusteella se lienee särkynytsydän, joten mikäs sen hauskempaa!

Lue lisää

2 comments

  1. Huraa kasvimaa! Hyvältä näyttää. Minäkin seurailen jännityksellä, mihin oma pikku kasvulaatikko kehittyy kesän aikana, vai viekö kuumuus ja kuivuus kaikki mehut.

    1. Kuumuus on vienyt kyllä mehut ainakin minusta sikäli, etten ole jaksanut kastella ihan niin paljon kuin olisi pitänyt 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Share