Puutarhan tuholaisiin auttaa tyyni asenne (ja mäntysuopaliuos)

Kuuma kesä on ollut mukavaa vaihtelua niin kasveille kuin ihmisillekin, mutta onpa sillä ollut myös huonot puolensa (muukin kuin kuivuus). Nimittäin ainakin meidän puutarhassamme tuholaisia on ollut paljon. Ensimmäisenä hyökkäyksen kohteeksi joutuivat lehtikaalit. Kaalikoit ovat vierailleet lehtikaaleissa ennenkin, mutta tänä vuonna erityisen ahkerasti. Paikoitellen koiden jäljiltä on meille ihmisille jäänyt syötäväksi vain reikäisiä rankoja.

Omenasadosta suurin osa on menetetty pihlajanmarjakoille. Jokainen omena on niin madonreikäinen, että syötäväksi kelpaavaa osaa saa hakea. Harmittaa paitsi talveksi suunniteltujen omenasoseiden ja -mehun puutteen vuoksi mutta myös lasten kannalta, jotka tähän aikaan vuodesta tykkäisivät ahmia omenoita suoraan puusta.

Vanhat tuttavamme karviaispistiäiset ovat nekin taas mönkineet esiin koloistaan ja jopa yrttitarhaan on hyökätty. Minttujen lehdet ovat pienten reikien peitossa, enkä toistaiseksi edes tiedä, mikä niihin on iskenyt. Uusintakylvönä heinäkuussa kylvetyt retiisit ja mitsunat ovat lisäksi kaikki menneet tuholaisten suihin ennen kuin ovat edes ehtineet kasvaa alkua pitemmälle.

Periaatteeni on, että tuholaisia torjutaan luonnonmukaisin menetelmin. Mäntysuopaliuos on kätevä ja joskus tehokaskin, mutta usein olen laiskana puutarhurina ollut liikkeellä liian myöhään. Siinä vaiheessa, kun saavun paikalle suihkepulloni kanssa, tuholaiset ovat jo ehtineet tehdä liikaa vahinkoa. Pitäisi ryhdistäytyä ja aloittaa torjuntapuuhat heti ensimmäisten tuholaisten tultua esiin. Toisaalta esimerkiksi yrttejä ei tee mieli alkaa kauttaaltaan suihkutella millään, koska mitenkäs niitä sitten syötäisiin? Fiksu ja kekseliäs sekoittaa mäntysuopaliuokseen esimerkiksi murskattua chiliä ötököiden kiusaksi, mutta eipä sekään syötävien kasvien lehdillä mukava lisä ole.

Joku voi olla eri mieltä, mutta itse en pidä vaikkapa lehtikaalia vielä syömäkelvottomana, vaikka siitä olisi ehtinyt haukata joku muukin ennen minua. Reikäiset lehdet eivät ehkä herätä ruokahalua parhaalla mahdollisella tavalla, mutta varsinkin pienillä vaurioilla selvinneet lehdet pääsevät meillä vielä ruokapöytään. Ei muutamaa reikää edes huomaa, kun lehtikaali on ensin maustettu ja käperretty uunissa rouskuvaksi lehtikaalisipsiksi. Siitä olen kuitenkin tarkka, että minkäänlaiset nilviäiset tai ötökät eivät päädy lautaselleni salaatin salamatkustajina. Lehdet tarkistetaan ja tarvittaessa pestään perusteellisesti.

Pitäisi alkaa enemmän suosia kasveja, joita tuholaiset eivät kiusaa. Tai niin itse asiassa jo teenkin, koska olen ainakin toistaiseksi jättänyt vaikkapa ristikukkaisten kasvatuksen muille. Kasvi- ja lajikevalinnat eivät silti ole oikotie tuholaisten välttämiseen, koska tuholaisille suotuisana kesänä kasvi kuin kasvi saa kyllä osansa. Esimerkiksi niinkin kestävä ja vaatimaton pensas kuin mustaherukka on meillä parina kesänä ollut kokonaan kirvojen vallassa.

Ehkä pitää vain hyväksyä, että joskus sadosta osa menee muihin suihin. Kyseessähän on vähän sama asia kuin verottaja: yhteiseksi hyväksi (eli luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi) joudun antamaan sadostani siivun luonnolle. Vastalahjaksi luonto tarjoaa minulle pölyttäjiä, muhevan maaperän sekä lämpöä ja vettä. Nämä asiat eivät suoraan liity toisiinsa, mutta luonnon monimuotoisuus onkin isompi juttu, josta emme voi valita vain meitä miellyttäviä osasia.

Onko sinun puutarhassasi nähty tänä vuonna tuholaisia vai oletko päässyt vähällä? Entä miten olet torjunut epämieluisia vierailijoita?

Lue lisää

4 comments

  1. Kuvassa näkyvä valkoinen perhonen muistuttaa kaaliperhosta. Niitä lentelee tänä vuonna jossakin teiden pientareillakin tosi paljon. Ristikukkaiset on kaaliperhosten lempikukkia, mutta niitä tuntuu nyt olevan muissakin kukissa.

    1. Meillä en ole onneksi huomannut, että nuo kaaliperhoset olisivat kauheasti syöneet lehtikaalia, enemmän ne pienet kaalikoit. Tai sitten nuokin käyvät salaa…

  2. Mä olen pitänyt kanssa mäntysuopaliuosta hyvänä keinona, mutta eräässä isossa puutarharyhmässä sen käytön kehotaminen on kielletty sillä, tuote ei ole tutkittu turvalliseksi. Myrkytyskäytössä olen käyttänyt etikka/epsonsuola/fairy liuosta mutta sekin tyrmättiin myrkkynä. Toki etikka tapaa maaperästä muutakin kuin rikkaruohot ja fairy ei ole ekogista, mutta seokseen sitä tulee vain tippa pintajännityksen rikkomiseksi, niin en ole osannut pitää sitä supervaarallisena. Näyttävät suosittelevan moneen vaivaan nokkosliuosta, mutta itselläni ei ole siitä enempää kokemusta.

    1. Mäkin olen kuullut tuosta mäntysuopaliuosjutusta, mutta olen ollut uskossa, että syynä ”suosittelukieltoon” on lähinnä se, ettei sitä ole rekisteröity torjuntaaineeksi eikä siis tutkittu. Fairy tosiaan taitaa olla aika myrkkyä, mutta toinen juttu sitten, että haittaako yksi tippa suuressa liuosmäärässä. Hmm, monimutkaisia juttuja, joiden kanssa ajattelin itse koittaa luovia jollain tavalla maalaisjärjellä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Share