Puutarhanhoito lasten kanssa – koko perheen ilonhetkiä vai sotkua ja sekamelskaa?

Lapset puutarhatöissä

Sanotaanpa se nyt heti näin alkuun: kyllä puutarhanhoito ihan saletisti on helpompaa ihan vain itsekseen tai aikuisten kesken kuin lasten kanssa. Lapsilla kun on tapana haluta kokeilla itse aivan joka asiaa, ja sisarusten kesken tulee helposti riitaa kastelukannusta, siemenistä ja siitä kuka saa vetää multaan kylvövaot. Ja kohta pikkuveljen jo huomataankin karanneen kastelemaan itsensä lähimpään mutalammikkoon ja sotanneen vaatteensa tunnistamattomiksi.

Lapset puutarhatöissä

Mutta meillä lapsiperheellisillä nyt vain on se tilanne, että aikuisten omaa aikaa ei ole koskaan sillä tavalla tarpeeksi, että esimerkiksi kylvöhommat pystyisi suorittamaan kokonaan rauhassa omassa yksinäisyydessään. Sitä paitsi onhan perheen kesken puuhailu myös mukavaa ja hyödyllistäkin, kun lapset oppivat näkemään, mistä vihannekset tulevat. Luulen myös, että kasvun ihme on heillekin yhtä hienoa seurattavaa kuin aikuispuutarhureille.

Lapset puutarhatöissä

Meillä lapset ovat ensimmäisiä vapaaehtoisia, kun pitää kastella kukkia. Kummallakin on oma pieni kastelukannu, jonka avulla pikkuapurit lotraavat vettä sinne minne kuuluukin ja vähän muuallekin. Mutta kesällä ei niin haittaa, vaikka vaatteetkin kastuisivat. Kylväminen on toinen lasten suosikkihommista, ja yritänkin ottaa heitä (varsinkin isompaa) siihen touhuun mukaan aina silloin, kun kylvettävänä on vähän isompia siemeniä. Esimerkiksi herneen ja auringonkukan siemenet ovat sen verran isoja, että ne pysyvät lapsenkin hyppysissä. Tänä vuonna laitoin lapsille myös ihan ikioman viljelylaatikon. Joskus ennenkin olen antanut tytön kylvää omia kukkiaan, mutta nyt lapset saivat yhteisen oman laatikon. Kylvimme tähän auringonkukkia ja kehäkukkia.

Lapset puutarhatöissä

Miten lapset sitten saa innostettua mukaan puutarhahommiin? Ainakin sillä, että antaa heille omaa vastuuta eikä ole turhan tarkkana nipottamassa vieressä. Esimerkiksi taimien kouliminen onkin vaihe, jonka teen mieluummin suosiolla yksin, koska lasten ronskit otteen tarkasti vaalittujen taimieni ympärillä saavat vain pulssini kohoamaan tarpeettomasti. Oma viljelylaatikko lapsille onkin siinä mielessä kätevä, että kun valitsee sellaisia kasvatettavia, joiden menestyksellä ei ole niin väliä, osaa ottaa itse huomattavasti rennommin.

Olen myös huomannut, että lapsoset innostuvat jopa äidin ehdottamasta rikkaruohojen kitkemisestä, kunhan ensin on tehty jotain lasten hommaa eli vaikka leikitty yhdessä. Tärkeää on myös se, miten asiat markkinoi. Kun paketoi kompostimullan kärräämisen mainoslauseeseen ”Kuka haluaa tulla kaivamaan matoja?”, on innostus taattu. Jokaiselle vielä oma lapio käteen ja oma vuoro lapioida matomultaa, niin kaikki ovat tyytyväisiä. Samalla voidaan vähän jutella siitä, mitä madot syövät, saako niitä kiusata ja miksi ne luikertelevat heti takaisin mullan alle piiloon.

Lapset puutarhatöissä

Yksi puutarhanhoidon osa-alue, johon en ole vielä keksinyt hyviä ideoita osallistaa lapsia, on ruohonleikkuu. Kuulosuojaimet päässä jurnuttaminen vie oman huomion kokonaan, joten samalla ei edes voi vahtia lasten leikkimistä toisaalla. Niinpä meillä pääseekin aina nurmikko liian pitkäksi, ja kerralla saadaan leikattua ehkä puolet pihasta. Vähän isompien lasten luulisi innostuvan päältä ajettavasta ruohonleikkurista, joten pitäisiköhän tässä sitten hankkia sellainen tulevaisuuden varalle?

Pääsevätkö teillä lapset mukaan puutarhahommiin ja mitä he saavat tehdä?

Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Share