Remonttimestarin hulluimmat suunnitelmat (ja kuinka niistä selvittiin)

Vanha punainen puutalo.

Turhaan ei sanota, että vanhassa talossa kannattaisi asua vuosi, ennen kuin tarttuu vasaraan ja tekee ensimmäistäkään liikettä kunnostamisen eteen. Me olemme niin hitaita tekemään päätöksiä ja toisaalta muutamme mieltämme niin herkästi, että vuosikin tuntui lyhyeltä ajalta ennen ensimmäisen remontin alkamista. 
Vanha punainen puutalo.

Kaikkein hulluimmista haihatteluista olemme kyllä luopuneet jo ajat sitten. Niitä on kuitenkin hauska muistella ja miettiä, miten suuren määrän työtä, rahaa ja aikaa olemme säästäneet.

Vanha punainen puutalo.

1) Lisäsiipi

Talomme on pieni. Alakerrassa on noin 65–70 neliötä, jonka lisäksi on vinokattoinen yläkerta, jonka tarkkaa neliömäärää ei ole kukaan jaksanut mitata. Niinpä talo aivan aluksi tuntui hirveän pieneltä, mikä on sikäli hullua, että tilaa oli kuitenkin paljon enemmän kuin 45 neliön kaksiossamme Helsingissä. Suunnittelimme laajennusta, johon olisi tullut etenkin kylpyhuone ja kodinhoitohuone.

Mutta sitten tulimme onneksi järkiimme. Pihalla on ihan ok sauna, joten mihin olisimme tarvinneet hervottoman kokoista kylpyhuoneosastoa (pienen kylppärin sai mahtumaan muualle taloon). Kodinhoitohuonetta kaipaan edelleen, mutta laajennuksen hintaa miettiessä kodinhoitohuoneen puute alkoi tuntua kovin pieneltä haitalta.

Vanha punainen puutalo, lumista maisemaa.

2) Antiikkipatterit

Talossa on vanhojen hyvin säilyneiden uunien lisäksi vesikiertoinen keskuslämmmitys. Patterit ovat nykymallistoa, joten ovathan ne kieltämättä rumia. Aluksi olimme miehen kanssa yhtä mieltä siitä, että haalimme jostakin vanhoja, kauniimpia pattereita ja kunnostamme ne tai sitten ostamme vanhan mallin mukaan tehtyjä uusia.

Sitten perehdyimme uusioantiikkipattereiden hintoihin vähän tarkemmin. Ja tajusimme, että vanhojen pattereiden haalimisessa olisi aika työ, eivätkä ne välttämättä toimisi toivotulla tavalla. Nykyään patteriepisodi lähinnä naurattaa: miksi olisimme tuhlanneet rahaa johonkin, mikä meillä oli jo kunnossa. Ihastelen silti vanhoja pattereita aina, kun sellaisia tulee vastaan.

Vanha punainen puutalo tien päässä.

3) Mansardikatto

Yläkerrassa matalalle tuleva katto paitsi vähentää todellista pinta-alaa myös hankaloittaa sisustamista, koska vinokaton alle ei tietenkään mahdu kunnolla huonekaluja. Niinpä alkuinnossamme suunnittelimme koko katon uusimista siten, että tilalle rakennettaisiin mansardikatto. Tilaa tulisi lisää, ja samalla olisin voinut toteuttaa romanttisen unelmani mansardikattoisessa talossa asumisesta.

Tämän suunnitelman peruuntumisesta en taida todeta muuta kuin että alussa meille ei tainnut olla ihan selvää, mitä rakentaminen maksaa. Nyttemmin se on tullut tuskallisen tutuksi, joten hulluimmat suunnitelmat ovat karsiutuneet.

Vanha punainen puutalo.

4) Ei ruuveja

Neljäs ja viimeinen asia listalla on pieni juttu, mutta kuvastaa asenteeni muuttumista. Vielä pari vuotta sitten nalkutin remonttitöissä auttavalle isälleni, jos hän kiinnitti listoja ruuveilla. Mielestäni ruuvit eivät yhtään sopineet vanhan talon henkeen, joten listat olisi pitänyt kiinnittää nauloilla.

Olen kyllä samaa mieltä vieläkin, että ruuvit väärässä paikassa voivat näyttää aika rumilta. Mutta jos seinä ja nurkat ovat vinot ja listoja on muutenkin vaikea saada paikoilleen, olisi varmaan syytä antaa periksi nykyajalle ja käyttää keinoja, joilla hommasta tulee helpompaa – varsinkin kun ruuvien kannat voi pakkeloida piiloon. Enää en ole ihan yhtä natsi, vaan yritän ajatella tilanteen mukaan.

Punaisen puutalon ikkuna.

Listaamiani haihatteluita yhdistää se, että olemme suunnitelleet jotain hienoa mutta kallista, ja rahanpuutteen takia olemmekin päättäneet tyytyä alkuperäiseen. Vanhan talon kunnostamisessa ja sen hengen kunnioittamisessa onkin aika olennaista se, että pystyy tyytymään siihen mitä on. Rahaa säästyy, taloon ei tule tehtyä hulluja virheratkaisuja ja lopulta huomaa, että ihan hyvin pärjää ilmankin.

Lopun vastuuvapauslausekkeena lisättäköön, että puhun tässä vain itsestäni ja omasta talostani. Jonkun toisen talossa mainitut asiat voivat olla ihan järkeviä ja perusteltuja. Älä siis vedä hernettä nenään, vaikka olisit juuri rakentanut itsellesi lisäsiiven! Meillä vanhoja taloja rakastavilla on monenlaisia tilanteita, eikä minun tapani ajatella asioista välttämättä ole ainut ja oikea.

Minkälaisia suuria suunnitelmia sinulla on ollut ja oletko toteuttanut ne? Kannattiko?

Lue lisää

6 comments

  1. Kuulostaapa kovin tutulta 🙂
    Minä halusin mm. ulko-oven päällä oleva kattolipan vinokattoisesta harjakattoiseksi, mutta kun se ei itsestään ole sellaiseksi muuttunut niin kummasti silmä tottui… Aitan pärekaton toteutin vaikka luulen että aika moni olisi jättänyt senkin haaveen tekemättä. Sen sijaan paljua pihaan en hankkinutkaan vaikka aluksi niin olin päättänyt, ja hyvä niin – miksi ihmeessä tyhjentäisin ensin puoli kaivollista vettä paljuun, jotta lilluisin yksikseni paljussa ehkä sen 10 minuuttia? Onneksi ei tullut ostettua 😀

    1. Silmä tottuu, sinäpä sen sanoit. Joskus kyllä liikaakin, eikä keskeneräisille asioille enää jaksa tehdä mitään. Paljusta olen kyllä samaa mieltä, se olisi varmasti ihana lillutteluun mutta jotenkin niin järjetön. Sauna ajaa (melkein) saman asian.

  2. Vanhaa taloa vaalii tosiaan parhaiten, kun tekee mahdollisimman vähän suuria muutoksia; samaa mieltä 🙂 vaikka kyllähän sitä entisaikaan juuri laajennettiin taloja pituussuunnassa; viime vuosikymmenien laajennussiivet vain eivät ole olleet ihan sama asia: tasakattoisia ulokkeita parhaimmassa tapauksessa vielä eri materiaalien toteutettuna kuin vanha osa 😉 Mutta historiaa sekin 🙂

    Milloin teidän talo on muuten rakennettu, vai olenkohan sitä jo joskus kysynyt? Paljon samaa kuin meidän torpassa,joten mieli oikein lepää näitä kuvia katsellessa; toisin sanoen kaunista! <3

    1. Pituussuunnassa mekin oltaisiin laajennettu, se on kyllä ihan tyylikäs ratkaisu jos laajentaa aikoo. Talo on rakennettu 1922. Kiva kun sanot kauniiksi, itse sitä näkee lähinnä vain kaiken tekemättömän työn 😉 No ei vaineskaan, kauneutta toki myös.

  3. Tooosi järkevää!Hitaasti hyvää tulee! Se on kyllä sellainen totuus, ettei sitä pitäisi koskaan innostuksissaan kenenkään unohtaa! Aikaa, hermoa ja rahaa säästyy niin paljon, kun asuu vähintään sen vuoden kodissaan ja vasta sitten toteuttaa! Jos koskaan pääset kuuntelemaan Panu Kailaa, tulee sinulle ihan hyvä mieli siitä, ettet ole rynnännyt korjaamaan jotain epäoleellista asiaa. Hän sanoo hyvin usein vastauksissaan korjaamisesta kyseleville ihmisille, että miksi korjaat, jos vanha toimii:))) Itse olen päässyt kuuntelemaan häntä Loviisassa vanhojen talojen eli Vanhassa vara parempi tapahtuman viikonloppuina (suosittelen) pari kertaa ja muutamaan hänen kirjaansa olen myös tutustunut. Talonne on kaunis aikalaisensa ja teette siitä juuri teille sopivan kodin ajan ja ajatuksen kanssa. Mukavaa alkanutta vuotta uuden blogisi kera!
    Niin, löysin sinut vasta nyt ja kiva kun löysin!

    1. Kiitoksia kivasta ja pitkästä kommentista 🙂 Meillä on ollut hyvä tuuri, että talo on ylipäänsä ollut koko ajan asuttavassa kunnossa, joten ei ole ollut remonttien kanssa kiire. Toki sekin on makuasia, mikä on asuttava kunto. Esteettisiä haittoja on kyllä aika lailla, mutta kärsivällisyys on vuosien varrella lisääntynyt 🙂 Tietysti joskus olisi mukava saada nopeastikin valmista, mutta yritämme tehdä paljon itse emmekä oikeastaan etukäteen osanneet mitään, joten harjoitellessa kaikki sujuu hitaasti. Lisäksi pikkulapsivaihe ymmärrettävästi hidastaa hommia. Panu Kaila on kyllä minulle tuttu, teoksensa seisoo kirjahyllyssä ja aina se esiin otetaan, kun etsitään tietoa kunnostukseen liittyen. Olisi kyllä mukava käydä tuolla Loviisan tapahtumassa joskus, olen kuullut siitä paljon hyvää. Tosi hauskaa että löysit blogiini ja tervetuloa seuraamaan!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Share