Roolijako miesten ja naisten töihin syntyy maalla vaivihkaa

Nykymaailmassa pitäisi olla jo ihan itsestään selvää, että kotitöitä ei enää jaeta sukupuolen perusteella. Olenkin siis ollut hiukan hämmentynyt, että maallemuuton jälkeen olemme solahtaneet rooleihin, joissa ihmiset elivät jo viisikymmentä vuotta sitten. Minä teen meillä ruuan lähes aina sekä huolehdin jälkikasvun vaatteista. Mies taas hoitaa hakelämmityksen, autojen renkaidenvaihdot ja kuivakäymälän tyhjennyksen.

Mitä tapahtui tasa-arvolle ja ajatukselle siitä, että kuka vaan voi hoitaa mitä vaan kotitöitä? Miksi olemme antaneet homman lipsahtaa perinteiseen jakoon, jossa nainen häärää hellan äärellä, mies hoitaa ulkohommia?

Ei taida olla ihan poikkeuksellista, että juuri maalla asuessa sukupuoliroolit menevät helposti perinteisempään suuntaan. Kaupungissa ulkotöitä ei yleensä ole, ellei asu omakotitalossa – renkaidenvaihtoa kaksi kertaa vuodessa ei lasketa. Maalla ja ylipäänsä vanhassa omakotitalossa kaikenlaista hommaa on kuitenkin niin paljon, että tekemistä riittää perinteisten siivouksen, ruuanlaiton ja lasten tarpeista huolehtimisen lisäksi myös ulkona.

Meillä taustalla ovat osittain käytännön sanelemat tilanteet, osittain henkilökohtaiset mieltymykset. Itse satun pitämään ruuanlaitosta, joten olen vähän kuin tarkoituksella ominut keittiön omaksi valtakunnakseni. Lisäksi olen (varsinkin) ruoka-asioissa lievästi kontrollifriikki, eli haluan ruuaksi juuri sitä, mitä minun kulloinkin sattuu tekemään mieli. Alun perin tilanteeseen jouduttiin myös siksi, että omat ruokarajoitteeni tuntuivat vielä vähän vierailta, oikean ruokavalion etsiminen oli kesken ja tiesin itse miestäni paremmin, mitä milloinkin pystyin syömään.

Hakelämmityksen osalta tilanteeseen ovat johtaneet käytännön syyt. Kun muutimme maalle, olin raskaana, enkä halunnut nostella painavia hakesaaveja. Myöhemmin osa hakkeesta oli homeessa, enkä aiempien hengitysongelmieni vuoksi halunnut olla sen kanssa tekemisissä. Nyt tuntuu hölmöltä, että mies hoitaa hakehommat automaattisesti, vaikka minäkin voisin sen yhtä hyvin tehdä. Oikeastaan tilanne vaivaa siksikin, etten edes osaisi ratkaista ongelmia, joita hakepannun kanssa voisi tulla eteen. Jos siis mies vaikka joskus sairastuisi, minusta ei olisi tekemään laitteiston kanssa juuri mitään. Esikoisenikin jo naureskelee, että osaa käyttää hakepannua paremmin kuin minä. Se on totta, koska lapset pyörivät usein miehen mukana tämän laittaessa haketta.

Toinen osa-alue, jolla olen aika avuton, on moottorisahan käyttö. Mies kaataa omalta tontilta polttopuita, minä taas en ole touhusta yhtään kiinnostunut. Mutta sitten taas toisaalta: jos minun joskus pitäisi pärjätä yksin, olisi hyvä osata tuokin taito ja mieluiten vielä mahdollisimman turvallisesti.

Remontoinnissa sentään olemme molemmat mukana. En ymmärräkään, miksi kukaan antaisi miesten omia remppahommia vain omalle sukupuolelleen, niin hauskaa niiden parissa voi parhaimmillaan olla. Ei sitäpaitsi ole olemassa mitään miehistä geeniä, joka saisi heidät osaamaan noita töitä paremmin. Samalla tavalla esimerkiksi lastenhoitoon ei naisilla ole päteväksi tekevää geeniä, ja omassa perheessäni mies onkin lasten kanssa luonnostaan lahjakkaampi kuin minä.

Miksi sitten en opettele käyttämään moottorisahaa tai tekemään niitä pirun hakehommia? Tarkoitus olisikin, mutta aikaa siihen ei vain tunnu olevan. Arki soljuu eteenpäin helpommin, kun hommat tehdään niin kuin ne aina ennenkin on tehty. Varmaan silti kannattaisi, sillä remontointikaan ei tuntunut hauskalta ennen kuin niitä töitä alkoi opetella. Ehkä puiden kaataminenkin olisi hauskaa, kunhan sen ottaisi asiaksi. Itse esimerkiksi halusin kerran opetella hitsaamaan, ja isäni suostuikin sitä minulle opettamaan. Totesin kyllä, että puikkohitsaus oli sen verran vaikeaa, ettei yksi oppitunti siihen riittänyt, mutta kokemus oli kuitenkin mieltä avartava.

Vaikka tietyt työt meillä menevätkin vähän liikaa perinteisen roolijaon mukaan, on meillä kokonaisuus kuitenkin ihan hyvin balanssissa. Osaan esimerkiksi vaihtaa auton renkaat. Kun sain ajokortin, isäni teki sen hienon työn, että opetti minulle renkaiden vaihdon ja laittoi minut käyttämään autoa korjaamolla itse. En kyllä ole ihan varma, menisikö homma enää ihan putkeen, kun en ole kyseistä työtä moneen vuoteen tehnyt. Tässä juuri tuleekin tärkeä kysymys: miksi meillä mies (enkä minä) opetteli renkaiden vaihdon uudestaan, kun muutimme maalle, vaikkei hänelläkään ollut sen tuoreempia kokemuksia asiasta kuin minulla?

Yksi tärkeä syy pyrkiä pois ehdottomasta jaosta miesten ja naisten töihin on se, millaisen esimerkin haluaa antaa lapsille. Tyttäreni esimerkiksi luuli pienempänä, että ei voisi aikuisena alkaa juoda kahvia, koska oli havainnoinut, että äiti ja mamma eivät sitä juo, kun taas isä ja pappa juovat. Esimerkki on harmiton, mutta pienet ottavat toki mallia aikuisista vähän tärkeämmissäkin asioissa. On turhaa yrittää selittää lapselle, että sinä kyllä voit tehdä mitä haluat, jos lapsi näkee vain toisen sukupuolen tekevän kyseistä hommaa. Mutta onneksi meillä yleensä vain mies leipoo pullaa, joten saavat lapsiparat sentään jollain tavalla tasa-arvoisen kuvan elämästä.

Lopuksi pitää kuitenkin muistaa vielä mainita, että ei niissä perinteisissäkään rooleissa mitään vikaa ole, jos ne on omasta tahdosta valittu eikä pelkästään siksi, että ulkoa tulevat odotukset johtavat naisen pullaa leipomaan ja miehen remontoimaan. Lopuksi haluankin toivottaa hyvää naistenpäivää kaikille naisille ja miehille, jotka ovat tarpeeksi rohkeita kulkemaan omalla polullaan, oli se sitten vallitsevien rooliodotusten mukaista tai niitä vastaan.

Lue lisää

6 comments

  1. Luontevaa kaiketi on tehdä sitä, mitä kumpikin parhaiten osaa ja tykkää. Ei tarvitse kaikkea osata. Hyvä huomio kuitenkin tuo, että kumpi vaan voi sairastua ja hommien tulisi luistaa silti. Meillä täytyy joskus olla vähän avuton, että saa miehen tekemään.

    1. Totta, osaaminen ja tykkääminen ovat kaikkein tärkeimpiä työnjaossa! Mutta entä silloin, jos kumpikin inhoaa vaikka imurointia? Mielestäni reiluinta on jakaa se homma silloin kummallekin tasan.

  2. Meillä mennään hyvin perinteisellä tehtävien jaolla. Minä teen suurimman osan ns. ”naisten” hommista ja mies hoitaa rakentamisen, polttopuiden hakkuun ja renkaiden vaihdon. Näin on aina ollut, asuimmepa maalla tai kaupungissa. Minua ei kiinnosta tarttua vasaran saati moottorisahan varteen ja jopa maalauksen olen jättänyt miehelle, koska hän sen haluaa tehdä ja minä en. Itse keskityn mielelläni ompeluun, sisustukseen, lasten- ja kodinhoitoon. Kotitöistä inhoan kyllä imurointia ja sen mies tekeekin yleensä, koska on muutenkin tarkempi kodin siisteydestä. Minä taas tykkään kolata lumet pihasta samalla, kun ulkoilen lasten kanssa. Minusta tasa-arvon ei tarvitse tarkoittaa sitä, että nainen ja mies tekevät kaikki asiat tasan, vaan kumpikin tekee ne asiat, mistä itse enemmän pitää, ja mikä on itselle luontevinta. Meillä siis toimii tämä perinteinen töiden jako hyvin. Meillä mies hoitaa kesällä grillauksen, mutta jos jokapäiväinen ruuanlaitto olisi hänen kontollaan, niin söisimme luultavasti vain lihaa. 😀

    1. Hieno homma, jos olette löytäneet itsellenne sopivan työnjaon! En minäkään tarkoita, että kaikki hommat pitäisi jakaa täsmälleen tasan vain tasa-arvon nimissä. Pääpointtini on, että aika usein ajaudutaan tekemään hommia tietyllä roolijaolla vain siksi, että niin on ennenkin tehty, vaikka voisikin olla niin, että mies oikeasti tykkäisi enemmän lastenhoidosta ja nainen vaikka autonrassauksesta 😀 Onneksi nykyään on jo tavallista, että roolit sekoittuvat, joten ihmisillä on entistä vapaammat mahdollisuudet valita oman persoonansa mukaan. Toki siihenkin pitää olla mahdollisuus, että haluaakin valita sen perinteisen mallin. Itsekin tykkään juuri sisustamisesta, ompelemisesta, ruuanlaitosta, monesta aika naisellisesta asiasta. Mutta sitten taas välillä nostaa se remppaajan puoli päätään. Puutarhanhoidosta en tiedä kumpaa se on, miehekästä vai naisellista, mutta ainakin siinä saa itsensä likaiseksi 🙂

  3. Olen huomannut meillä saman jutun. Kun muutama vuosi sitten teimme ”paon kaupungista” ja muutimme edelliseen kotiimme, alkoi työnjako huomaamatta muuttua tuohon perinteisempään suuntaan. Nyt tänne kunnolla maalle muutettuamme työnjaon huomaa vielä selkeämmin. Tämä on vaan jotenkin luonnollisesti lutviutunut näin ja syyt siihen ovat varsin käytännöllisiä: mies on haltsannut jo entuudestaan esimerkiksi moottorisahan käytön, joten se on jäänyt hänen vastuualueekseen. Mä taas olen kotona muutenkin, joten esimerkiksi ruuanlaitto hoituu minulta siinä samalla, kun katson lapsen perään.

    Mutta niinhän se on, että etenkin tällaisessa elämäntavassa asiat hoidetaan pitkälti juuri tuon käytännöllisyyden sanelemana. Ja sehän se on tärkeintä, että kukin löytää itselleen sen toimivimman tavan saada arki rullaamaan 🙂

    Mielenkiintoinen aihe, kaiken kaikkiaan! Herättää paljon ajatuksia.

    Mielenkiintoinen aihe, josta riittäisi itselläkin pohdintoja 🙂

    1. Kyllä, ja mielenkiintoisinta on löytää itsestäänkin ihan uusia puolia. En minä ainakaan ole koskaan kuvitellut olevani mikään kodinhengetär, mutta ehkä syynä on uhkaavasti lähenevä keski-ikäistyminenkin, joka on saanut kiinnostumaan kaikesta kotiin liittyvästä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Share