Syksy pimenee, vieläkö huvittaa asua maalla?

Syksyn saapuminen ei ole minulle pelkkää lehtien kellastumista ja ilmojen viilenemistä, vaan jostain syystä juuri syksyisin minulla on ollut tapana alkaa pohtia tarkemmin maallemuuttoamme ja päätöksen järkevyyttä. Varsinkin pimeä marraskuu menee usein ahdistuneissa merkeissä, koska pimeänä vuodenaikana maalla asumisen hyvät puolet unohtuvat (lue: niitä ei juuri ole).

Tänä vuonna olen yllättynyt, että en olekaan syksyn tullessa tuntenut yhtään ahdistusta. Keltaiseksi ja oranssiksi värittyvä luonto on päinvastoin aiheuttanut ihastunutta haaveellisuutta, ja sateen yltyessä ja tuulen tuivertaessa olen mielihyvin vetänyt uutta syyssävyistä baskeriani syvemmälle päähän. Miten ihanaa on käyttää kumisaappaita, tuntea kostea ilma kasvoilla ja kuuman kesän jälkeen nauttia kerrankin siitä, että pakkanen hiukan puraisee!

Osasyyllinen syksyinnostukseeni on varmastikin se, että syksy on tänä vuonna ollut aivan poikkeuksellisen upea. Leudot ilmat, aurinkoiset päivät ja kirkuvan punaisina, oransseina ja keltaisina hehkuvat puut ovat saaneet sielun väpättämään ihastuksesta. Pimeyteen säätila ei toki vaikuta, mutta jotenkin pimeistä illoista on helpompi innostua (tai ainakin niitä pystyy sietämään), jos päiväsaikaan aurinko pilkahtaa edes vähän.

Kävimme viikonloppuna moikkaamassa erästä tuttavapariskuntaamme, jotka muuttivat hekin hiljattain Helsingistä maalle. Oli ihanan virkistävää käydä katsomassa heidänkin keskeneräistä työmaataan (me emme ole ainoita, joilla on kaikki vielä vaiheessa!), ihastelemassa heidän omaa maalaisparatiisiaan ja juttelemassa siitä, minkälaisia tunteita yllättävä maallemuutto muissa ihmisissä herättää. Harmi kyllä näitä maallemuuttotarinoita löytyy lähipiiristä hyvin vähän, eikä aivan samanlaisessa tilanteessa olevia kohtalotovereita meillä juuri ole.

Marraskuun pimeys ja räntäkelit ovat vielä edessä, mutta jotenkin tuntuu, että tänä vuonna selviän niistäkin kyllä kunnialla. Tämä syksy on nimittäin ollut niin hyvä syksy, että siitä on saanut imettyä energiaa myös tulevien kuukausien varalle. Tuntuu erityisen ihanalta asua maalla juuri nyt, kun on oma tupa, jonka nurkkaan voi käpertyä suojaan luonnonvoimilta ja jonka vanhat uunit uutterasti pitävät meidät lämpiminä. Neulepuikot kilisevät, kynttilät palavat ja uunissa rätisee tuli. Ja viikonloppuisin löytyy jostain aikaa kaivaa maahan kukkasipuleita kevättä varten ja kantaa kompostiin syksyisiä puutarhajätteitä. Olisipa aina tällaista!

Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Share