Vähemmän stressiä sadonkorjuuaikaan eli kuinka optimoida sadon määrä

porkkanoita ja punajuuria

Keväällä lähes puutarhuri kuin puutarhuri innostuu siemenpusseista ja päivä päivältä voimakkaammaksi käyvästä auringosta niin, että maahan tulee kylvettyä kaikenlaista vähän liikaakin. Sitten kun koittaa sadonkorjuuaika, onkin täysi työ saada kaikki kylvetty talteen. Ainakin siis, jos kesä on ollut suosiollinen ja satoa on tullut.

kesäkurpitsoita ja pensaspapuja

Kulunut kesä ei ole ollut säiden puolesta kovin hyvä, joten olenkin vähän yllättynyt, miten paljon kasvimaamme pukkaa satoa. Kesäkurpitsaa on tullut pötkö toisensa perään, ja esimerkiksi pensaspavut, joiden tilanne näytti alkukesästä huolestuttavalta, ovat nekin alkaneet tuottaa syötävää.

Tänä vuonna hyviä kasvajia ovat olleet myös lehtikaalit, ja ensimmäistä kertaa myös esikasvatin niitä enkä vain kylvänyt suoraan maahan. Nyt kun maalla kasvaa sekä esikasvatettua että suorakylvettyä lehtikaalia, ero on selvä. Jatkossakin kannattaa ehdottomasti esikasvattaa, koska taimien kokoero on huima. Kylmä kesä on myös karkottanut tuholaiset, mikä on ollut eduksi lehtikaaleille.

Toki kaikki ei ole ollut silkkaa menestystarinaa. Perunat ovat tuottaneet vähän vähemmän satoa kuin kuvittelin. Johtuneekohan liian ravinteikkaasta kasvupaikasta, että ne ovat keskittyneet liikaa varsien kasvattamiseen ja mukuloiden määrä on jäänyt pienemmäksi. Tomaatteja on tullut avomaalla ihan kivasti, mutta se johtunee lähinnä siitä, että valmiina ostettu taimi oli jo meille tullessaan aika täynnä raakileita.

karviaisia

Avomaankurkku yrittää vielä sinnitellä ja kasvattaa yhtä hassunmuotoista kurkunpoikastaan, mutta luulenpa, että sen show jää tänä kesänä hiukan vaisunpuoleiseksi. Punajuurista taas valitsin ehkä kasvatukseen väärän lajikkeen tai sitten kylmyys on vaivannut niitäkin, koska ne ovat vielä melko pieniä. Syöty niitä on jo silti, mutta sato jää pienehköksi.

Viinimarjapensaat ja omenapuut ovat lähes jokavuotiseen tapaansa täynnä poimittavaa, eivätkä tyrnitkään jää paljon jälkeen kahdesta edellisestä huippuvuodesta. Paikannankin sadonkorjuustressini alkulähteeksi juuri marjat ja hedelmät. Niiden poimimiseen menee valtavasti aikaa, eikä säilöminenkään ihan kädenkäänteessä käy. Marjat pakastamme sellaisinaan, mutta omenoista soseen keitteleminen tai mehun tekeminen vie oman aikansa. Onneksi äitini on urheasti käynyt meillä poimimassa marjoja, muuten olisimme jo varmaan vähän pulassa.

Mustaherukoita

Suuri sadon määrä on ihana asia, mutta aina tähän aikaan vuodesta päätän pyhästi, ettei meille tule enää yhtään uutta marjapensasta tai omenapuuta. Joskus keväällä alkavat taimistojen mainokset taas houkutella, joten silloin on pidettävä pää kylmänä. Kasvimaalla taas olisi hyvä, jos pystyisi kylvämään enemmän myös aikaisia lajikkeita. Näin kaikki sato ei pakkautuisi loppukesään, vaan syötävää riittäisi pitkin kesää.

Miltä sinun kasvimaallasi näyttää? Veikö kylmyys kaiken vai tuleeko satoa enemmän kuin ehdit käyttää?

Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Share