Vanha tavara on parempi kuin pussillinen uusia

Tykkään tosi paljon vanhoista tavaroista. Vanhan suosimiseen on tietysti ihan järkisyitäkin, kuten se, että vanha laatu kestää Kiina-krääsää paremmin ja maailma pelastuu, kun ei koko ajan osteta uutta. Mutta totta puhuen minulla on vanhan suosimiseen myös muita, paljon sentimentaalisempia syitä.

Puhutaan paljon siitä, että vanhalla tavaralla on tarina. Välillä mietin, mitä se oikein tarkoittaa. Isomummun lakanapitseillä tai sodasta tuodulla itse veistetyllä puukolla toki onkin tarina. Mutta jos kukaan ei ole enää elossa kertomassa esineen tarinaa, onko sitä olemassakaan? Riittääkö pelkästään vanha ikä tai esineen kolhut tarinaksi? Kyllä se taitaa riittää. Kaupasta uutena ostettu esine ei kiehdo mielikuvitusta samalla tavalla kuin käytetty.

Vanhat tavarat ovat usein myös uusia kauniimpia. En esimerkiksi pitäisi hyllyllä koriste-esineenä nykyajan tietokonetta, mutta vanha Remington-kirjoituskone saattaisi samaan tarkoitukseen kelvata. Silti en epäile yhtään, että sadan vuoden päästä joku saattaisi nostaa nykyajan kännykän näytille osaksi sisustustaan, vaikka se nyt tuntuukin hullulta ajatukselta.

Kyse ei siis ole pelkästään siitä, että ennen olisi suunniteltu kauniimipia esineitä. Vanhoissa aarteissa on jotain sellaista taikaa, joka ei selity pelkällä estetiikalla. Onko se sitten nostalgiaa tai kiinnostusta historiaan? Ehkä kyse on siitä, että vanhoissa tavaroissa on jotain turvallista ja pysyvää. On kiehtovaa pohtia esineiden kautta, minkälaista aikaa oli esimerkiksi 50-luku tai 1800-luvun loppu. Kutkuttaa mielikuvitusta ajatella, että esine on ”nähnyt” nuokin ajat ja kestänyt meidän päiviimme asti.

Olemmeko me vanhan tavaran ystävät sitten menneisyyteen takertujia? Eikö pitäisi mieluummin katsoa eteenpäin? Enpä tiedä. Vanhan tavaran harrastaminen voi myös olla yleissivistävää, vähän samaan tyyliin kuin jokaiselle on hyväksi tuntea historiaa. Voi miettiä, minkälaista oli herätä vedettävän kellon pärinään aamuisin tai mennä toimistolle naputtelemaan mekaanista laskukonetta. Se antaa vähän perspektiiviä nykyajankin elämään.

Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Share