Vanhan talon sisustus: heti valmista vai pitkään muhitellen?

Olen aika hidas sisustaja. Tämän blogin remonttipuolta seuranneet tietävät, ettei meillä kaksikaan vuotta ole ollut liian pitkä aika yhden huoneen remontin valmistumiseen, sisustuksesta nyt puhumattakaan. Rakastan kauniita, usein vanhoja esineitä ja niiden yhdistelmiä, mutta joskus vain tuntuu liian suurelta urakalta, että jaksaisi etsiä sen juuri täydellisen lipaston tai maton kaiken muun touhun keskellä. Enkä varsinkaan jaksa rakentaa sisustukseen sopivia asetelmia hyllyjen päälle vuodenaikojen mukaan. Nehän hautautuisivat kohta kissankarvojen, lasten puoliksi syötyjen omenoiden ja piirustuspapereiden keskelle.  Ihailen kyllä kovasti heitä, jotka tällaiseen pystyvät, ja joskus toivoisin itsekin olevani samanlainen. Perheemme boheemi elämäntyyli ei vain ehkä koskaan tule taipumaan sellaiseen.

Olen muutenkin sitä mieltä, että varsinkin vanhassa talossa sisustus saa mielellään syntyä pikkuhiljaa. Aivan kuten puutarhassakaan en innostu siitä, että kävelisin taimikauppaan ja ostaisin kerralla kaiken haluamani, myös sisustuksessa koti saa muotoutua ajan kuluessa. Esineet voivat ihan rauhassa kertyä pitkän ajan kuluessa sukulaisilta ja kirppareilta niin, että niillä kaikilla on jokin tarina. Itse tekisin myös jatkuvasti virhehankintoja, jos en malttaisi harkita asioita, joten varsinkin isommat päätökset saavat hautua rauhassa. Eikä sekään mukavaa ole, jos kaappeihin kertyy paljon ylimääräistä halvempaakaan sisustustavaraa tilaa viemään.

On myös mukavaa, että ulkomaan matkoilta ostetut tavarat muistuttavat jälkikäteen tietystä reissusta. Mieheni on hiukan kärjistetysti sitä mieltä, että meille tulee iranilainen matto vasta sitten, kun pääsemme itse hakemaan sitä Iraniin. En ehkä itse ole yhtä jyrkkä, mutta jaan kyllä saman ideologian siitä, että kodin tulee heijastaa omistajiensa elämää pikemminkin kuin vaihtuvia trendejä. Trendeistä voi sitten ottaa pieniä mausteita sisustukseen, ja vaikuttavathan ne toki alitajuisestikin. Kestävimmät ratkaisut ovat kuitenkin ennen muuta talon hengen mukaisia ja ajattomia kuin viimeisen päälle trendikkäitä.

Hiljattain ruusuhuone on saanut uusia huonekaluja eikä ammota enää tyhjyyttään. Olen pitänyt tätä jo pitkään työhuoneenani seuranani vain pari kaappia ja tuolia, mutta viime viikolla sain huoneeseen myös sängyn. Huoneen on tarkoitus toimia myös vierashuoneena. Sänky onkin varsinainen silmäteräni, koska isän puolen isovanhempani ovat saaneet sen häälahjaksi. Molemmat ovat jo edesmenneitä, mutta sänky muistuttaa heistä. Sänkyjä on oikeastaan kaksi, mutta tällä hetkellä meille mahtuu vain tämä yksi (toinenkin on kyllä tallessa). Sängyssä on mukavaa myös se, että se on alkuperäiskunnossa. Isäni on ainoastaan rakentanut siihen eräänlaisen jatkopalan, koska nykymittaisille ihmisille vanhan ajan sänky oli liian lyhyt.

Toinen ruusuhuoneen tärkeä kaluste on vanha arkku, joka tuli huudettua joskus aikoinaan halvalla huutokaupasta. Se haisi aluksi voimakkaasti tupakalta, mutta haju on nyttemmin hälventynyt. Säilytän siinä rumaa läppärireppuani sekä kameralaukkuani, jotka vievät kohtalaisen paljon tilaa mutta eivät näytä yhtään kauniilta.

Minkälainen sisustaja sinä olet? Tahdotko heti valmista vai harkitsetko pitkään?

Lue lisää

6 comments

  1. Ei meilläkään mikään valmistu nopeasti. Joskus se tuskastuttaa, varsinkin kun moni asia on ”väliaikainen vaihtoehto” mutta oikeasti pikemminkin ”pysyvä olotila”, mutta toisaalta siinä ehtii rauhassa kypsytellä ajatuksia ideaalisesta sisustuksesta… Kaunis ruusuhuone!

    1. Sanopa se, nuo pitkäikäisiksi venähtäneet väliaikaiset vaihtoehdot ovat tuttuakin tutumpia ja joskus tuskastuttavat. Mutta oikeastaan olen kyllä aika hyvä sietämään keskeneräisyyttä, väittäisin!

  2. Niin kaunis huone ja tuo juhannusruusutapetti! <3 Meillekin on tulossa sitä aikanaan yläkertaan tytön huoneeseen vaaleanpunaisena.

    Meilläkin sekä rakennus- että sisustusprojektit tuntuvat venyvän ja valmista tulee välillä tuskallisen hitaasti. Itse haluaisin saada nopeasti valmista aikaan, mutta kyllä tämän projektin aikana on joutunut oppimaan kärsivällisyyttä. Sisustamisesta tykkään kovasti ja monesti minulla on sen suhteen selvät sävelet, mutta valitettavasti myös miehellä on aika paljon mielipiteitä sisustuksen suhteen, joten välillä tulee "ongelmia". 😀 No, eipähän tarvitse tehdä ratkaisuja yksin, vaan voimme yhdessä niitä miettiä.

    Minä tykkään noista mainitsemistasi asetelmista, joskin minun asetelmani ovat melko vaatimattomia, koska en halua kerätä hyllyjen ja tasojen päälle hirveästi pölyjen pyyhkimistä vaikeuttavia tavaramääriä. Lasten legot ja muut epämääräiset tavarat kyllä useinmiten valtaavat nämä tasot ja peittävät hienot asetelmani. Ehkä kerran kuussa jaksan raivata ylimääräisen tavaran pois asetelmien ympäriltä ja silloin otankin äkkiä pari kuvaa blogia varten. 😀

    Se hyvä puoli tässä hitaanlaisessa sisustamisessa ja rakentamisessa on, että ehtii rauhassa miettiä, mitä haluaa. Jos meidän talo olisi ollut muuttokunnossa vuoden tai kaksi aikaisemmin, niin se olisi sisältä väreiltään ja sisustusratkaisuiltaan aivan erilainen. Nyt se on juuri sellainen, kuin halusimme! En halua ruveta viiden tai kymmenenkään vuoden päästä maalailemaan pintoja uudestaan vain vaihtelun vuoksi tai vaihtamaan tapetteja tai laattoja, vaan valitut ratkaisut saavat pysyä niin kauan, kuin ovat hyväkuntoisia.

    Mukavaa talven odotusta! 🙂

    1. Tuo juhannusruusutapetti on tosiaan niin kaunis, että vaikka sitä näkee joka paikassa niin ei siihen kyllästy 🙂 Lapsiperheessä on kyllä aika vaikeat olosuhteet sisustaa, mutta täytyy sanoa että olen itsekin vähän sellainen huithapeli, että kerrytän tasoille ylimääräistä tavaraa. Meillä pelastuksena on vieraiden tulo, joulu ja muut sosiaaliset tapahtumat, kun on ”pakko” siivota. Täytyy sanoa, että olen itsekin tosi iloinen, että emme ole ehtineet remontoida nopeammin. Silloin alussa olisin kyllä tehnyt ihan järkyttäviä ratkaisuja 😀

  3. Jouduin toissa keväänä tilanteeseen, jossa minun täytyi taikoa keskeneräiseen kotiimme parissa kuukaudessa ”sisustus”. Hikihatussa haalin mattoja, verhoja , huonekaluja ym ja yritin kuumeisesti miettiä niiden yhteensopivuutta ja sopivuutta ylipäätään 170- vuotiaaseen talovanhukseen. Homma tuntui melkein absurdilta vanhan talon kanssa, ei vanhaa taloa niin vain ”sisusteta”. Sain varmaan yliannostuksen sisustamista, kun en ole sen jälkeen muuttanut talossa juuri mitään. 😀

    1. Kuulostaapa stressaavalta! Joskus pieni dead line ei ole pahitteeksi, että saa jotain aikaiseksi, mutta yleensä en kyllä inspiroidu siitä, että on ”pakko”.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Share