Vuodenkierto on maalla näkyvä osa arkea

Minulle marraskuu on jonkinlainen vuodenkierron pohja. Silloin ollaan alimmillaan, luonto on ankeimmillaan, ja vasta kun vuodenvaihteesta päästään yli, alkaa vuosikin taas nousta kohti valoa ja uutta kevättä. Marraskuussa ei yleensä vielä ole tietoa edes lumesta, joka aloittaisi uuden vuodenajan eli talven.

Maalla asuessa vuodenajat tulevat konkreettisemmiksi kuin kaupungissa. Siinä missä kaupungin katuvalojen loisteessa koko pimeä vuodenaika muuttuu helposti yhdeksi ja samaksi, maalla marraskuuhun joutuu ottamaan enemmän lähikontaktia: hiekka kulkeutuu sisälle, vaatteet ovat kurassa ja elämä siirtyy pihoilta sisätiloihin. Ja jos harrastuksiin kuuluu puutarhan tai kasvimaan pito, vuodenaikojen vaihtelu vaikuttaa suoraan siihen, mihin vapaa-aika kuluu. Kevät ja kesä kuluvat ulkona rehkiessä, syksy ja talvi sisällä.

Jos minulta olisi kysytty joskus kaupungissa asuessa, mihin aikaan tarkalleen tulee pimeä mihinkin aikaan vuodesta, en olisi varmaankaan osannut vastata. Nykyään tiedän sen paljon tarkemmin, koska olisi mukava päästä lenkille niin, että näkisi vielä hieman valon kajoa. Voi vain kuvitella, millaista ihmisten elämä oli ennen, kun talvi vietettiin päreiden ja kynttilöiden valossa. Saimme tästä hiljattain muistutuksen sähkökatkon takia ja koimme elämän hankalaksi jo parissa tunnissa.

Sain viikonloppuna tehtyä puutarhassa viimeisiä syystöitä kuntoon, vaikka hämärä jo uhkasi laskeutua puutarhatouhujeni ylle. Istutin muutaman kukkasipulin, vaikka niille ei oikeastaan olisi ollut hyvää paikkaa. Mies kaivoi kuopan ruusupensaalle, joka olisi toki pitänyt saada maahan jo ajat sitten. Keräsin omenapuiden oksilta pois elokuun pimeitä iltoja varten ripustetut kausivalot, jotta tulisi tilaa jouluvaloille. Nyt pihalla ei ole oikeastaan enää mitään, mikä ei voisi odottaa ensi kevättä. Keväälle onkin taas jo paljon suunnitelmia, mutta sitä ennen pitää malttaa alistua rauhassa pimeyteen ja sisäelämään.

Lue lisää

2 comments

    1. Oikeastaan ihan mukava, että saa luvan kanssa kökkiä sisällä, kun kesällä on aina sellainen ulkonaolon ”pakko”. Ei voi hukata kesää ja valoisaa aikaa, kun siihen pitkästä aikaa on mahdollisuus! En kyllä jaksaisi sellaista kesätahtia koko vuotta, pakko myöntää 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Share