Vuohenputken tukahduttaminen muovilla peittämällä

Koivu hiirenkorvilla

Olen tainnut aika moneenkin otteeseen viitata meidän uuteen kasvimaa-alueeseemme, mutten ole missään vaiheessa kunnolla esitellyt sitä. Niinpä teen sen nyt, koska kyseessä on meidän tämän kesän suurin pihaprojektimme, jota tullaan jatkamaan vielä tulevinakin vuosina ja josta olen ihan superinnoissani.

Lähtötilanne oli se, että pidimme pientä kasvimaata talon nurkalla etelärinteessä, joka olikin kasvien viihtymisen kannalta ihan mukava paikka. Ongelmana oli vain se, että alue oli kovin ahdas sitä ympäröivien viinimarjapensaiden ja luumupuiden vuoksi, ja lisäksi rehottava kasvimaa pihan paraatipaikalla ei ollut kovin kauniin näköinen. Toinen puoli ongelmaa oli sitten se, että pihan reunalla oli kyllä paljon tilaa, mutta se oli kaikki vahvan vuohenputkikasvuston vallassa. Ei ollut toivoakaan, että noin sankkaan pöheikköön olisi saanut minkäänlaista näkyvää jälkeä kitkemällä.

Olemme kuitenkin halunneet pikkuhiljaa raivata pihan vähemmän siistejäkin alueita käyttöön, joten päätimme perustaa rehottavalle alueelle kasvimaan. Kuulostaa äkkiseltään järjettömältä, mutta idean saadessamme oli heti selvää, että vuohenputkien taltuttaminen olisi usean vuoden projekti. Niinpä aloitimme urakan jo kolme vuotta sitten pyytämällä kaivurimiestä nostamaan alueelta isommat kannot ja kivet pois samalla, kun kaivuria tarvittiin pihalla muutenkin.

Sen jälkeen pidettiinkin pitkään taukoa, koska alueen tasoittaminen vaati vielä traktoria, mutta pian maa päästin peittämään mustalla aumamuovilla, joka ei päästä läpi valoa. Ajatuksena on, että muutamassa vuodessa valon puute tappaa alueelta vuohenputket ja muut rikkaruohot, tai ainakin suurimman osan niistä.

Aumamuovia

Koska emme jaksa odottaa enää montaa vuotta, että pääsemme kunnolla viljelemään, päätimme raottaa muovia alueen toisesta päästä ja peittää maan suodatinkankaalla ja soralla. Soran päälle on nyt sitten nikkaroitu uusia kasvulavoja ja kunnostettu vanhoja, ja tämä soran päällä sijaitseva lavatarha tuleekin olemaan kasvimaamme seuraavat vuodet. Tilaa on onneksi runsaasti jo pelkästään tällä soran peittämällä alueellakin. Suunnitelmissa onkin, että sitten joskus kun taas on aikaa, lavojen viereen soralle pykätään vielä kasvihuone. Koko alueen ympärille rakennetaan korkea aita jo tänä kesänä, jotta peurat eivät pääse kasvimaalle. Ja aitaan tulee tietysti kaunis kaariportti, jossa kärhöt, ruusut, tai muut köynnöskukat kukoistavat.

Omenapuun nuppu

Entä mitä sille alueelle tehdään, joka nyt on vielä muovin alla muhimassa? En vielä tiedä, mutta suunnitelmia piisaa! Tarkoituksena olisi kokeilla ainakin harjuviljelyä eli sellaista systeemiä, jossa maahan kasataan puunrunkoja ja oksia lahoamaan mullan ja kompostin alle. Näin syntyy korkea harju, jossa on otolliset olosuhteet viljelykasveille. Lisäksi näen mielessäni, miten vapautuva tila täytetään uusilla viinimarjapensailla sekä monenlaisilla jännittävämmillä kasveilla, kuten karhunvatukalla, saskatoonilla ja pensasmustikoilla. Tietysti lavatarhan lavojen määrääkin voidaan siinä vaiheessa ehkä vähentää, kun osa viljelyksistä voidaan siirtää maahan. Johonkin pitää tietysti mahtua myös pöytä ja tuolit, jotta kättensä jäljestä voi pysähtyä ihailemaan.

Koivun hiirenkorvia

Näen jo sieluni silmin, miten tulevina kesinä käyskentelen kasvimaallani tai herään aikaisin aamulla ja siirryn teekupposeni kanssa kasvimaan puolelle nauttimaan lintujen laulusta. Kasvihuoneesta tulee lämmin tuoksu, kimalaiset pörisevät kukissa ja rehevät vihannekset odottavat poimijaansa. Tai miten istumme iltaa ystävien kanssa ja nappaamme silloin tällöin mansikan suoraan kasvimaalta. Ihana unelma, ja vuosi vuodelta ollaan lähempänä sen toteutumista.

Yksi asia, mitä vanhan talon ja pihan emäntänä asuessa onkin oppinut, varsinkin kun suurin osa asioista pyritään tekemään itse, onkin kärsivällisyys ja pitkäjänteisyys. Toki haluaisin, että tämä alue näyttäisi jo tässä vaiheessa vähän muultakin kuin epämääräiseltä muovikasalta, mutta eiköhän tilanne parane jo siitä, kun siemenet alkavat laatikoissa itää ja vihreys voittaa harmauden. Tehdään siis joka vuosi se, mitä ehditään ja nautitaan samalla matkasta!

Lue lisää

4 comments

  1. Kiitos blogivinkistä.Hyviä ohjeita vuohenputken häätämiseen.Meillä ei pienelle kaupunkipihalle ylös rinteeseen pääse enää kaivurin kanssa eikä viemään hiekkakasoja isoja määriä.Siksikin vuohenputki on tullut kai jäädäkseen,kun voimat ei enää riitä sen kitkemiseen.Kovin on metsäisestä ja kivikkoisesta alueesta raivattu osa nurmikolle ja nyt siellä saa kaikki kukat kukkia ja tehdään mitä jaksellaan.

    1. Yritän minäkin ajatella, että vuohenputkea mahtuu pieni ripaus meidänkin pihaan – en usko, että siitä enää kokonaan päästään eroon. Haluan kuitenkin ottaa alueita haltuun ja tehdä niistä helppohoitoisempia.

  2. Hei!
    Kiva blogi, paljon luettavaa ja kuvat elävöittävät ja antavat ilmavuutta tekstiin.
    Tuosta vuohenputkesta (eroon pääsemisestä) että kai tiedät että juuri vuohenputki on erittäin C-vitamiinipitoinen villivihannes, jota voi käyttää pinaatin tapaan. Sitä voi kerätä melkein koko kesän. Salaattiin laitan vain ne kaikkein hennoimmat, juuri avautuneet, pilkon silpuksi ja lorautan salaatinkastiketta päälle. Luonto auttaa meitä, jos itse haluamme. Onnea projekteihisi!

    1. Hei! Kiva että olet löytänyt luettavaa 🙂 Meillä kyllä syödään vuohenputkea säännöllisesti keväisin (ja laitetaan pakkaseenkin), mutta sitä on pihalla niin paljon, että ihan kaikkea ei ole tarpeen säilyttää. Tavoitteena on, että pihalla kasvaisi jotain muutakin kuin sitä! Tai no kasvaahan toki jo nytkin, mutta vuohenputki on niin tehokas leviämään, että sille kyllä varmasti jää oma paikkansa jonnekin pihan nurkkaan, vaikka sitä koittaisi vähän kurittaakin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Share