Rikkaruoho vastaan puutarhuri, kumpi voittaa?

Kivillä reunustettu kukkapenkki

Luulin kuuluvani niihin boheemeihin puutarhureihin, jotka ottavat rennosti, vaikka pihalle ilmestyisikin pari rikkaruohoa. Ja kyllähän minä melko rennosti otankin. Vuohenputki löytää sujuvasti tiensä myös lautaselle, ja voikukkien kukinnastakin osaan hiukan myös nauttia. Mutta silti joskus meinaa mennä hermo siihen, että aina jotain tuntuu kasvavan väärässä paikassa.

Katetut marjapensaiden alustat

Lähtökohta on se, että esimerkiksi pihamme nurmikko on aika tasainen sekoitus kaikenlaisia kutsumattomia vieraita ja sitten niitä kylvettyjä ruohoja, jotka yrittävät menestyä rikkaruohojen lomassa. Kun nurmikko on juuri ajettu eivätkä voikukat tai rönsyleinikit erotu niin paljon joukosta, nurmikko näyttääkin melko kelvolliselta tällaiseen kauan hoitamattomana olleeseen pihaan. Mutta mitä enemmän vietän aikaa puutarhahommissa, sitä enemmän nurmikon tunkeilijat alkavat häiritä. Näin kukinta-aikaan tuntuu, ettei nurmikolla muuta kasvakaan, kuin keltaisia kukkia eli voikukkia ja rönsyleinikkejä. Voikukkien varret eivät leikkauksesta ole moksiskaan vaan tuntuvat aavistavan ruohonleikkurin tulon, painautuvat sitten matalaksi maata vasten ja nousevat taas heti leikkurin mentyä ilkkumaan epätoivoiselle puutarhurille.

Kivillä reunustettu kukkapenkki

Kukkapenkeissä ja muilla alueilla ärsyttävimpiä rikkaruohoja ovat vuohenputki juolavehnä. Vuohenputken juuret venyvät ja paukkuvat, kun niitä koittaa kitkeä, eikä juolavehnä jää tässä kakkoseksi. Sen ainut hyvä puoli on, että nurmikolla se ei juuri erotu kylvetyistä ruohoista, mutta siihen hyvät puolet sitten jäävätkin. Kukkapenkissä juolavehnä sotkee juurensa varsinaiseen, kasvatettavaan kasviin niin tiukasti, että kasvin perusteellisenkin ylösnoston ja puhdistuksen jälkeen saattaa juurakkoon jäädä vielä juolavehnän juurenpaloja lymyilemään. Kaiken lisäksi juolavehnä valtaa helposti pensaatkin niin, että sitä kasvaa keskellä viinimarja- tai karviaispensaita ilman, että puutarhurilla on mitään mahdollisuutta päästä siitä eroon, ellei aio samalla hävittää pensasta.

Kivillä reunustettu kukkapenkki

Miten näiden rikkojen kanssa sitten pärjää? Oma strategiani on hyväksyä niiden olevan osa luontoa, mutta yritän silti sanoa painavan sanani siihen, missä nämä sinnikkäät vierailijat saavat kasvaa. En pysty keksimään yhtään hyvää tilannetta, jossa suostuisin käyttämään rikkaruohoja vastaan myrkkyjä, mutta muitakin konsteja löytyy. Muutama hyväksi havaittu tai kokeilussa oleva keino tulee tässä:

  • Kukkapenkit perustan kohopenkeiksi ja rajaan kivillä, jotta nurmikko ei pääse kiipeämään kukkapenkkiin. Jos penkin alle laittaa paksun kerroksen sanomalehteä tai suodatinkankaan, rikkaruohot eivät nouse penkkiin myöskään juurista mullan alta.
  • Jatkuva leikkaaminen heikentää monia rikkaruohoja. Esimerkiksi vuohenputkea ei juuri kasva nurmikolla, vaan lähinnä pensaiden alla ja reunoilla, joihin ei pääse käsiksi ruohonleikkurilla.
  • Pensaiden alustat olen kattanut ensin paksulla sanomalehtikerroksella ja sen jälkeen hakkeella. Hakkeesta tulee pihalle ulkonäöllisesti vähän liikaa sahatunnelmaa, mutta parempi sekin kuin ikuinen vuohenputkien repiminen.
  • Syrjäisemmältä alueelta rikkaruohojen tappaminen onnistuu kätevästi peittämällä ne muutamaksi vuodeksi muovilla.
  • Luonnonmukaisena torjunta-aineena toimivat etikka ja suola, joista ensimmäistä olen kokeillut kaataa juolavehnän päälle. Osa niistä kuolikin käsittelyn jälkeen nopeasti, joten aion kokeilla pian uudestaan. Kannattaa kuitenkin muistaa, että moisen käsittelyn jälkeen samassa kohdassa ei kasva hetkeen mikään muukaan.
  • Tärkein konsti on varmaan yrittää asennemuutosta (minulla tämä onnistuu joskus paremmin, joskus huonommin). Monet rikkaruohoista ovat syötäviä, joten on niistä hyötyäkin. Lisäksi kannattaa muistaa, että luonto oli täällä ensin. On oikeastaan aika erikoista yrittää kasvattaa tasaista vihreää ruohomattoa, jossa kasvaa vain yhtä lajia kasvia. Luonnostaan sellaista ei tapahtuisi.

Vuohenputki

Alkukesä taitaa olla juuri sitä aikaa, jolloin on helppo käydä kuumana rikkaruohojen suhteen. Ainakin minulla kaava menee näin: Alkukeväällä iloitsen kaikesta vihreästä ja napsin onnellisena kulhooni vuohenputken ja nokkosen versot. Sitten vihreys räjähtää käsiin, ja ei-toivottuja kasveja tuntuu kasvavan joka paikassa. Voikukatkin ovat olevinaan niin omahyväisiä ja ehtivän joka puolelle. Sitten tulee heinäkuun helle, eikä mikään rikkaruohokaan jaksa enää niin kamalasti kasvaa. Kesän loppua kohti mennessä alan laiskistua ja suvaita jos jonkinlaista kasvua. Sadonkorjuuaikaan ei moisia ehdi enää edes miettiä.

Mikä on sinun inhokkirikkaruohosi ja miten taistelet sitä vastaan?

Lue lisää

7 comments

  1. Multavilla mailla, keskikesällä ”maltta” on paha rikkaruoho. Sitä on varsinkin sateisina kesinä, eikä siihen auta muu kuin kitkeminen. Sen oikea nimi on joku pihatähtimö. Loppukesästä jo kitkeminen unohtuu ja siemeniä pääsee kehittymään.

    1. Taitaa kulkea myös nimellä vesiheinä, rakkaalla lapsella on monta nimeä! Tuttu kasvi minullekin, muttei onneksi ongelmaksi asti.

  2. Sinnikäs puutarhuri pääsee voitolle 🙂 Olen perustanut kasvimaani juolavehnä-vuohenputki-nokkospeltoon. Ensin kitkin sinnikkäästi ja lisämaata valloitin rikkaruohoilta peittämällä. Enää kasvimaalla on vain siemenrikkoja ja pysyvät kurissa katteella. Melkoista sotaa tämä kuitenkin on, vuohenputkiarmeija piirittää pihaa ja jos tarkkaavaisuus hetkeksi herpoaa, harppaa armeija loikan eteenpäin. Leikkaamallakin vuohenputken saa aika hyvin pysymään kurissa.

      1. Kiitos toivoa herättävästä kokemuksestasi 🙂 Itsekin olen nyt peittänyt suuren alueen maata tuleva kasvimaa mielessäni – tällä hetkellä viljelen lavoissa ja ruukuissa. Vuohenputken kanssa olen jo jossain määrin sinut, kun se on tuttu vihollinen ja tiedän miten sen kanssa toimitaan. Vaikka se kova vastustaja onkin. 🙂

  3. Raivostuttavin rikkaruoho on eräs villakko, vieraslaji jostain muistaakseni Turkin kuivilta vuoristoalueilta. Se leviää käsittämätöntä vauhtia, mutta vain aukeille ja hiekkaisille paikoille, tielle, ym. Ainut keino on vain kitkeä se pois. Tällä kasvilla on erittäin tahmeat lehdet, joten kitkeminen ei ole miellyttävää. Onneksi tätä villakkoa ei tapaa kovin monessa paikassa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Share