Osaisinpa ottaa enemmän aikaa syreeneille

Milloinkaan muulloin ei aika kulu yhtä nopeasti kuin kesällä. Ensin sitä iloitsee, että pihan syreenipensas on kauniissa kukassa. Taas on niiden aika, jopas onkin ollut viime vuoden jälkeen ikävä. Mielessä vilistää muistoja menneiltä kesiltä, jolloin vietin aina iltaisin aikaa puutarhassa kuunnellen lintujen laulua ja tehden puutarhatöitä. Ilman täytti syreenien huumaava tuoksu. Kun sitten seuraavan kerran […]

Continue Reading

Yrttivoi lipstikasta ja ruohosipulista

Muistan vielä  hyvin sen ajan, kun lapset olivat pienempiä ja tuntui vaikealta ehtiä hakea yrttejä pihalta.  Pelkkä pihalla piipahtaminen oli aina pieni show, kun sai hermoilla, onko joku kiivennyt sillä aikaa keittiön pöydälle ja pudonnut sieltä päälleen tai ehtinyt löytää sakset ja silputa keittiön verhot riekaleiksi. Oi niitä aikoja… Siis ei todellakaan! Nykyään voin jo […]

Continue Reading

Kun unohduin kukkapenkin äärelle

Olen viime päivinä löytänyt ihan uudenlaisen puutarhameditaation. Lähden ulos, otan kouraani jonkin työkalun, kuten lapion, haravan tai kuokan ja menen sitten puutarhaan kuljeskelemaan. Mielessä on jokin homma, mikä pitäisi saada tehtyä, mutta mennessäni suorittamaan sitä unohdun matkan varrelle. Istun alas ja ihailen, miten kukkapenkin narsissit osaavatkin olla kauniita. Onnittelen itseäni siitä, että olen osannut valita […]

Continue Reading

Keväällä kaikki on mahdollista

Se tapahtuu joka kevät. Yhtä varmasti kuin koivut puhkeavat hiirenkorville, ihmiselle tulee tarve uudistaa koko maailma. Ja toisin kuin muina vuodenaikoina, keväällä hetken aikaa jopa uskoo, että se on mahdollista. En puhu nyt pelkästään uusista verhoista tai kaipuusta tapetoida seinää. Puhun siitä tunteesta, kun on hetken aikaa varma, että tulevana kesänä tulee valmiiksi kesäkeittiö, uusi […]

Continue Reading

Annoin itselleni luvan laiskotella koko päivän – ja päädyin raijaamaan risuja

Kun tulee puheeksi, että teen töitä kotona, kanssaihmisten reaktio on hämmentävän usein sama: Miten itsekurisi riittää keskittyä töihin, kun kukaan ei ole vahtimassa? Ongelma on usein päinvastainen. Dead linet pitävät huolta itsekurista, ja aika usein taukojen pitäminen unohtuu, kun työllä on joko liian kiire tulla valmiiksi tai se on liian mielenkiintoista. Tai sitten ajautuu sellaiseen […]

Continue Reading

Viherkasvit, nuo parhaat kämppäkaverit

Täällä meidän huushollissa kevään tulon huomaa yhdestä jutusta yhtä varmasti kuin lintujen laulusta ja lumien sulamisesta – nimittäin siitä, että emännän heikkous kaikkeen vihreään kasvaa tasaista tahtia valon määrän lisääntymisen kanssa. Tällä kertaa en ole vielä esikasvattanut enkä edes suunnitellut esikasvattavani mitään, mutta vähän kuin korvikkeeksi olen täysin hurahtanut viherkasveihin. Vielä joskus pari vuotta sitten […]

Continue Reading

Miksi luoville reissuille tunkevat aina mukaan pelko ja itsekritiikki?

Jokainen ihminen on lapsena luova. Leikimme, näemme asiat uusista näkökulmista, keksimme oivaltavia yhteyksiä. Pikkuhiljaa koululaitos, vanhemmat ja hyvää tarkoittavat sivulliset pitävät kuitenkin huolta siitä, että suurin osa meistä lakkaa ajattelemasta luovasti ja turvautuu sen sijaan järkevyyteen. Esiin astuvat luovuuden suurimmat viholliset, pelko ja itsekritiikki. Pelko on naamioitunut järkevyyden kaapuun ja väittää meille, että luovista puuhasteluista […]

Continue Reading

Neulominen on metafora elämästä

Palelin kerran talven kovimpien pakkasten aikaan bussipysäkillä ja odottelin pitkän matkan linja-autoa, joka oli reilusti myöhässä. Kun lopulta pääsin bussiin, varpaat olivat melkein jäätyneet kevyissä talvikengissä kalikoiksi. Aloin haaveilla uusista villasukista, jotka olisivat tarpeeksi ohuet mahtumaan siroihin kaupunkikenkiin mutta jotka kuitenkin lämmittäisivät. Tavalliset seiskaveikasta neulotut sukat kun ovat siitä huonoja, että ovat normikenkiin liian paksuja. […]

Continue Reading

Vuodenkierron iloja eli sekaisin kevättalvesta

Tiedätte varmasti sen tunteen, kun tajuaa, että on kevään ensimmäinen päivä. En tarkoita hiirenkorvien puhkeamista puihin tai ensimmäisiä vihreitä ruohonkorsia, vaan sitä hetkeä,  kun talven selkä taittuu. Lumimyrskyt ja pakkaset väistyvät hetkeksi, ja tilalle astuu aurinko, joka saa räystäät tippumaan ja ihmisten mielet taas innostumaan. Pihalla sirkuttavat linnutkin julistavat uuden kevään alkaneeksi. Kevään ensimmäinen päivä […]

Continue Reading

Hitaasti hyvä tulee, remppahommissakin – annoin itselleni lahjaksi armeliaisuutta

Minun on pitänyt jo jonkin aikaa esitellä meidän uutta vessaa. Siitä on tulossa tosi hieno, mutta ne ihan viimeiset rutistukset, jolloin voisi yliviivata koko vessan tehtävälistalta, eivät vain ota valmistuakseen. Ja tiedättekö mitä: ei se mitään. Meillä nyt vain on tämmöistä, aina jokin paikka vähän kesken. Paljon tulee tehtyä, mutta silti ajatukset pyörivät liikaa niissä […]

Continue Reading
Share