Kun unohduin kukkapenkin äärelle

Olen viime päivinä löytänyt ihan uudenlaisen puutarhameditaation. Lähden ulos, otan kouraani jonkin työkalun, kuten lapion, haravan tai kuokan ja menen sitten puutarhaan kuljeskelemaan. Mielessä on jokin homma, mikä pitäisi saada tehtyä, mutta mennessäni suorittamaan sitä unohdun matkan varrelle. Istun alas ja ihailen, miten kukkapenkin narsissit osaavatkin olla kauniita. Onnittelen itseäni siitä, että olen osannut valita […]

Continue Reading

Keväällä kaikki on mahdollista

Se tapahtuu joka kevät. Yhtä varmasti kuin koivut puhkeavat hiirenkorville, ihmiselle tulee tarve uudistaa koko maailma. Ja toisin kuin muina vuodenaikoina, keväällä hetken aikaa jopa uskoo, että se on mahdollista. En puhu nyt pelkästään uusista verhoista tai kaipuusta tapetoida seinää. Puhun siitä tunteesta, kun on hetken aikaa varma, että tulevana kesänä tulee valmiiksi kesäkeittiö, uusi […]

Continue Reading

Annoin itselleni luvan laiskotella koko päivän – ja päädyin raijaamaan risuja

Kun tulee puheeksi, että teen töitä kotona, kanssaihmisten reaktio on hämmentävän usein sama: Miten itsekurisi riittää keskittyä töihin, kun kukaan ei ole vahtimassa? Ongelma on usein päinvastainen. Dead linet pitävät huolta itsekurista, ja aika usein taukojen pitäminen unohtuu, kun työllä on joko liian kiire tulla valmiiksi tai se on liian mielenkiintoista. Tai sitten ajautuu sellaiseen […]

Continue Reading

Viherkasvit, nuo parhaat kämppäkaverit

Täällä meidän huushollissa kevään tulon huomaa yhdestä jutusta yhtä varmasti kuin lintujen laulusta ja lumien sulamisesta – nimittäin siitä, että emännän heikkous kaikkeen vihreään kasvaa tasaista tahtia valon määrän lisääntymisen kanssa. Tällä kertaa en ole vielä esikasvattanut enkä edes suunnitellut esikasvattavani mitään, mutta vähän kuin korvikkeeksi olen täysin hurahtanut viherkasveihin. Vielä joskus pari vuotta sitten […]

Continue Reading

Miksi luoville reissuille tunkevat aina mukaan pelko ja itsekritiikki?

Jokainen ihminen on lapsena luova. Leikimme, näemme asiat uusista näkökulmista, keksimme oivaltavia yhteyksiä. Pikkuhiljaa koululaitos, vanhemmat ja hyvää tarkoittavat sivulliset pitävät kuitenkin huolta siitä, että suurin osa meistä lakkaa ajattelemasta luovasti ja turvautuu sen sijaan järkevyyteen. Esiin astuvat luovuuden suurimmat viholliset, pelko ja itsekritiikki. Pelko on naamioitunut järkevyyden kaapuun ja väittää meille, että luovista puuhasteluista […]

Continue Reading

Neulominen on metafora elämästä

Palelin kerran talven kovimpien pakkasten aikaan bussipysäkillä ja odottelin pitkän matkan linja-autoa, joka oli reilusti myöhässä. Kun lopulta pääsin bussiin, varpaat olivat melkein jäätyneet kevyissä talvikengissä kalikoiksi. Aloin haaveilla uusista villasukista, jotka olisivat tarpeeksi ohuet mahtumaan siroihin kaupunkikenkiin mutta jotka kuitenkin lämmittäisivät. Tavalliset seiskaveikasta neulotut sukat kun ovat siitä huonoja, että ovat normikenkiin liian paksuja. […]

Continue Reading

Vuodenkierron iloja eli sekaisin kevättalvesta

Tiedätte varmasti sen tunteen, kun tajuaa, että on kevään ensimmäinen päivä. En tarkoita hiirenkorvien puhkeamista puihin tai ensimmäisiä vihreitä ruohonkorsia, vaan sitä hetkeä,  kun talven selkä taittuu. Lumimyrskyt ja pakkaset väistyvät hetkeksi, ja tilalle astuu aurinko, joka saa räystäät tippumaan ja ihmisten mielet taas innostumaan. Pihalla sirkuttavat linnutkin julistavat uuden kevään alkaneeksi. Kevään ensimmäinen päivä […]

Continue Reading

Hitaasti hyvä tulee, remppahommissakin – annoin itselleni lahjaksi armeliaisuutta

Minun on pitänyt jo jonkin aikaa esitellä meidän uutta vessaa. Siitä on tulossa tosi hieno, mutta ne ihan viimeiset rutistukset, jolloin voisi yliviivata koko vessan tehtävälistalta, eivät vain ota valmistuakseen. Ja tiedättekö mitä: ei se mitään. Meillä nyt vain on tämmöistä, aina jokin paikka vähän kesken. Paljon tulee tehtyä, mutta silti ajatukset pyörivät liikaa niissä […]

Continue Reading

Maalainen käy vähän hitaammalla

Kävin pari viikkoa sitten työmatkalla Helsingissä. Osasin kyllä vielä seistä metron rappusissa oikealla enkä vahingossa kutsunut pääkaupunkia Hesaksi, niin kuin maalaiset kuulemma tekevät. Silti huomasin olevani vähän väärässä paikassa. En innostunut alennusmyynneistä, ja lounasravintolassa naapuripöydästä kuuluneet jutut tuntuivat ärsyttäviltä. Tuli sellainen olo, etten kuulu joukkoon. Kun kaksitoista vuotta sitten muutin ensimmäistä kertaa Helsinkiin uuteen kesätyöhön, […]

Continue Reading

Hiljaisuutta etsimässä

Minulle yksi syy asua maalla on se, että täällä peltojen ja metsien keskellä on helpompaa löytää hiljaisuutta ja rauhaa. Kaupungissakin voi joogata ja löytää elämäänsä mindfulness-hetkiä, mutta koen tärkeäksi sellaiset pienet asiat, jotka täyttävät arjen: että ulkona eivät jyristä junat tai kuorma-autot ja että muiden ihmisten kiire ei tartu minuun. Kun katselen työhuoneeni ikkunasta lumisia […]

Continue Reading
Share