Sienestämisessä tärkeintä ei ole saalis

Olen sienestäjänä aloittelija. Tunnistan herkkutatin, kantarellin ja suppilovahveron, mutta varsinkin viimeksi mainittujen löytäminen metsästä tuntuu hankalalta. Tummanruskeat lakit pilkistelevät niin ujoina sammalen seasta, että kävelen ohi, vaikka kyttäisin maata silmä tarkkana. Olen kuitenkin viime aikoina alkanut ajatella, että pitäisi alkaa syödä enemmän sieniä. Kiinnostus sieniin johtuu lihankorvikkeista, joita kannan kaupasta kotiin muovisissa pakkauksissa. Miksi ostan […]

Continue Reading

Omasta pihasta pölyttäjien keidas

Maailmalta kantautuu huolestuttavia uutisia pölyttäjien määrän vähenemisestä. Joku todellisuudesta vieraantunut pintaliitäjä saattaa olla iloinen, ettei Bemarin tuulilasi enää täplity kuolleista hyönteisenraadoista, mutta jokainen, joka on yhtään tekemisissä kasvien kasvatuksen kanssa tietää, että tämä on huolestuttava asia. Mitäs sitten syödään, kun omenapuun kukat jäävät surkeina odottamaan kukinnoissa pöristeleviä vierailijoita? Ei auta, vaikka kuinka tekisivät itseään koreaksi […]

Continue Reading

Entä jos maalla asuminen muuttuu suorittamiseksi?

Meillä ei ole muita eläimiä kuin kissa. Ei siis omaa kanalaa, lammaslaumaa tai vuohia. Ja vaikka kasvimaa ja puutarha löytyy, en haaveile omavaraisuudesta, vaan saatan jopa tuskastua siihen, jos satoa tulee liikaa. Kaiken lisäksi talossamme on vesivessa, ei siis ekologista huussia. Välillä tuntuu, että tämä kaikki tekee minusta syntisen. Kunnon maalainen pomppaisi sängystä viiden aikaan […]

Continue Reading

Osaisinpa ottaa enemmän aikaa syreeneille

Milloinkaan muulloin ei aika kulu yhtä nopeasti kuin kesällä. Ensin sitä iloitsee, että pihan syreenipensas on kauniissa kukassa. Taas on niiden aika, jopas onkin ollut viime vuoden jälkeen ikävä. Mielessä vilistää muistoja menneiltä kesiltä, jolloin vietin aina iltaisin aikaa puutarhassa kuunnellen lintujen laulua ja tehden puutarhatöitä. Ilman täytti syreenien huumaava tuoksu. Kun sitten seuraavan kerran […]

Continue Reading

Yrttivoi lipstikasta ja ruohosipulista

Muistan vielä  hyvin sen ajan, kun lapset olivat pienempiä ja tuntui vaikealta ehtiä hakea yrttejä pihalta.  Pelkkä pihalla piipahtaminen oli aina pieni show, kun sai hermoilla, onko joku kiivennyt sillä aikaa keittiön pöydälle ja pudonnut sieltä päälleen tai ehtinyt löytää sakset ja silputa keittiön verhot riekaleiksi. Oi niitä aikoja… Siis ei todellakaan! Nykyään voin jo […]

Continue Reading

Kun unohduin kukkapenkin äärelle

Olen viime päivinä löytänyt ihan uudenlaisen puutarhameditaation. Lähden ulos, otan kouraani jonkin työkalun, kuten lapion, haravan tai kuokan ja menen sitten puutarhaan kuljeskelemaan. Mielessä on jokin homma, mikä pitäisi saada tehtyä, mutta mennessäni suorittamaan sitä unohdun matkan varrelle. Istun alas ja ihailen, miten kukkapenkin narsissit osaavatkin olla kauniita. Onnittelen itseäni siitä, että olen osannut valita […]

Continue Reading

Keväällä kaikki on mahdollista

Se tapahtuu joka kevät. Yhtä varmasti kuin koivut puhkeavat hiirenkorville, ihmiselle tulee tarve uudistaa koko maailma. Ja toisin kuin muina vuodenaikoina, keväällä hetken aikaa jopa uskoo, että se on mahdollista. En puhu nyt pelkästään uusista verhoista tai kaipuusta tapetoida seinää. Puhun siitä tunteesta, kun on hetken aikaa varma, että tulevana kesänä tulee valmiiksi kesäkeittiö, uusi […]

Continue Reading

Annoin itselleni luvan laiskotella koko päivän – ja päädyin raijaamaan risuja

Kun tulee puheeksi, että teen töitä kotona, kanssaihmisten reaktio on hämmentävän usein sama: Miten itsekurisi riittää keskittyä töihin, kun kukaan ei ole vahtimassa? Ongelma on usein päinvastainen. Dead linet pitävät huolta itsekurista, ja aika usein taukojen pitäminen unohtuu, kun työllä on joko liian kiire tulla valmiiksi tai se on liian mielenkiintoista. Tai sitten ajautuu sellaiseen […]

Continue Reading

Viherkasvit, nuo parhaat kämppäkaverit

Täällä meidän huushollissa kevään tulon huomaa yhdestä jutusta yhtä varmasti kuin lintujen laulusta ja lumien sulamisesta – nimittäin siitä, että emännän heikkous kaikkeen vihreään kasvaa tasaista tahtia valon määrän lisääntymisen kanssa. Tällä kertaa en ole vielä esikasvattanut enkä edes suunnitellut esikasvattavani mitään, mutta vähän kuin korvikkeeksi olen täysin hurahtanut viherkasveihin. Vielä joskus pari vuotta sitten […]

Continue Reading

Miksi luoville reissuille tunkevat aina mukaan pelko ja itsekritiikki?

Jokainen ihminen on lapsena luova. Leikimme, näemme asiat uusista näkökulmista, keksimme oivaltavia yhteyksiä. Pikkuhiljaa koululaitos, vanhemmat ja hyvää tarkoittavat sivulliset pitävät kuitenkin huolta siitä, että suurin osa meistä lakkaa ajattelemasta luovasti ja turvautuu sen sijaan järkevyyteen. Esiin astuvat luovuuden suurimmat viholliset, pelko ja itsekritiikki. Pelko on naamioitunut järkevyyden kaapuun ja väittää meille, että luovista puuhasteluista […]

Continue Reading
Share