Aarrejahdissa eli lisää vanhaa tavaraa tupaan

vanhat tavarat

Kirjoitin hiljattain siitä, miten yritän raivata kotonani tilaa ja laittaa turhia tavaroita kiertoon. Samalla yritän miettiä kunnolla, minkälaiset tavarat sisältävät tunnearvoa ja jotka haluan säilyttää ja mitkä taas ovat pelkkää turhaa kamaa.

Aivan kuin salaa itseltäni meille hiipi joulunpyhinä lisää vanhoja aarteita. Kun toisella kädellä siivoan varastoja, toisella hankin taas kaikenlaisia ihanuuksia lisää. Joku voisi väittää toimintaa epäloogiseksi, mutta itse sanon, että juuri näin sen pitää mennäkin. Kun hankkiutuu eroon turhasta, on taas lupa ottaa tilalle sellaista, mitä oikeasti haluaa.

vanhat tavarat

Kävimme jouluna siis mammani luona, joka asustelee nykyään jo vanhusten palvelutalossa. Mamman vanhaa kotitaloa on jo jonkin aikaa tyhjennetty kaikenlaisesta tavarasta, ja niinpä kävimme samalla reissulla kurkkaamassa taas mamman talolla. Samalla aarrevarastoni saivat hieman täydennystä.

Vanha karttapallo on nuorena kuolleen enoni vanha ja luultavasti peräisin jostakin 60-luvulta. Sen puisessa pohjassa lukee sen hinnan olleen aikoinaan 90 markkaa. En ehtinyt koskaan tavata enoani, joten on mukavaa saada tällainen muistutus hänestä. Lisää tunnearvoa tuo se, että muistan lapsuudestani usein katselleeni samaa karttapalloa mamman ja pappan luona kaapin päällä.

Toinen löytö on vanha jakkara, jonka maali on jo aika lailla irtoamassa. Talossa oli toinenkin samanlainen jakkara, mutta se oli jo melko huterassa kunnossa. En vielä tiedä, maalaanko tämän jakkaran joskus uudestaan vai annanko olla tällaisenaan. Veikkaan, että laiskuuksissani en ainakaan vähään aikaan saa tehtyä sille mitään.

Kolmas hyvä löytö oli punainen öljylamppu. Meillä on jo entuudestaan yksi melkein samanlainen, vähän pienempi ja ruostuneempi vain. Niistä tulee hyvä pari kuistille koristeeksi ja toki käyttöönkin aina kun tarvitaan tunnelmavaloa.

Neljäntenä meille kotiutui vanha emalinen pesuvati. Saunan vadit ovat meillä olleet muovia, mutta sitä mukaa kun niitä hajoaa, voisi tilalle hankkia kauniimpia emalisia.

vanhat tavarat

Oli muuten tosi omituinen tunne käydä mamman talossa ilman talon emäntää itseään ja nähdä kaikki jäljellä olevat tavarat pois alkuperäisiltä paikoiltaan. Eihän siitä ole kuin hetki vain, kun kaikki kokoonnuimme joka vuosi mamman luokse joulupäivää viettämään ja joimme mehua ja kahvia olohuoneen pöydän ääressä. Muutokset ovat tapahtuneet pikkuhiljaa vähän huomaamatta, mutta yhtäkkiä muistot palaavat mieleen, kun paikoiltaan pois siirrettynä jonkun ihmisen omaisuus muuttuu vain sekalaiseksi roinaksi pahvilaatikoissa.

Mamman talolle jäi vielä muitakin aarteita, muun muassa tuollaisia kuvassa näkyviä Riihimäen lasin purkkeja, joita minulla on pari ennestäänkin. Sovimme kuitenkin äitini kanssa, että hän tekee siskonsa kanssa lopuista mamman tavaroista yhdessä jakoa, ettei kukaan jää ilman.

Luulen muuten, ettei mamma osaisi aavistaa, mitkä hänen tavaroistaan miellyttivät juuri minun silmääni. Vanha lohkeillut jakkara ja ruostunut emalivati? Jo on aikoihin eletty! Onneksi jokainen saa päättää itse, minkälaisia omat aarteet ovat.

Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Share