Miksi maalla on niin mahtavaa? Osa 2: Luonnon lähellä mielellä on tilaa rauhoittua

Tiedätkö tunteen: Et itke pelkästään hyvää elokuvaa tai tv-sarjaa katsoessasi, kun sankaripari saa toisensa tai lempihahmosi kuolee, vaan sarjan loppuessa myös siksi, että sinun on sanottava hyvästit koko fiktiiviselle maailmalle, jonka jo hetken melkein kuvittelit olevan totta. Hyvän levyn löytäessäsi soitat sitä tauotta viikkokausia putkeen ja eläydyt musiikin maailmaan kuin vimmainen teini, joka ottaa selville kappaleiden sanoitukset yksityiskohtia myöten ja laulaa niitä mukana – jopa kielellä, jota ei ennestään osaa. Uppoudut näihin maailmoihisi niin vahvasti, että joskus läheisesi joutuvat tyytymään statistin rooleihin sinun liplatellessasi tavallisten kuolevaisten tavoittamattomissa.

Hyvästä taiteesta tai muista elämyksistä liikuttuminen on tietysti mahtavaa, mutta kaiken kokeminen niin täysillä, että lopulta on vereslihalla, on tietysti vähän uuvuttavaa. Meillä herkillä ihmisillä on oma tunneasteikkonsa, joka huitelee ehkä vähän eri sfääreissä kuin tasaisemmalla luonteenlaadulla varustetuilla ihmisillä. Emme voi ymmärtää, miten joku voi noin vain jatkaa elämäänsä koskettavan dokumentin tai raa’an uutisen jälkeen, koska itse vellomme näkemässämme ja kokemassamme päiväkausia ja vietämme unettomia öitä saatuamme taas liikaa virikkeitä.

Yksi syy, miksi haluan asua maalla, piilee juuri tässä. Vaikka rakastan elämyksiä ja joskus ihan tahallani hakeudun sellaistenkin kuohuttavien tapahtumien pariin, joista en saa päästettyä irti ihan niin nopeasti kuin olisi minulle hyväksi, tarvitsee ihminen järjissään pysymiseksi kuitenkin keinoja säilyttää itsensä tasapainossa. Kaupungissakin on keinoja rauhoittua, mutta ne ovat toisenlaisia. Maalla luonto ja maalaismaisemat purkavat stressiä ja antavat myös herkälle mielelle tilaa tempoilla tunnekuohuissaan. Maaseudun rauhassa on ulkoisilla tapahtumilla mitattuna verraten tylsää ja tapahtumaköyhää, joten sisäistä maailmaa ei kiihdytä tarpeeton hälinä. Liian tuhdista elämyksestä kallelleen mennyt maalaisihminen saa purkaa tarmoaan puutarhatöissä ja muissa kädentaitoja vaativissa projekteissa, koska hiukan monotoninen mutta inspiroiva ja luova konkreettinen työ toimii kuin meditaatio.

Vaikeinta on silti oppia itse määräämään itselleen luontoelämyksiä ja vaikkapa lopettaa loputon asioiden vatvominen silloin, kun ylikierrosmittari jos suorastaan savuaa. Vaikka luonto tavallaan tulvii maalla sisälle ovista ja ikkunoista, kaiken muun virikemäärän massaan on helppo uppoutua. Pitäisi muistaa sammuttaa läppäri ja puhelin ja antaa sen liian koukuttavan suosikkisarjan vain olla, unohtaa ohimennen kuullut epämiellyttävät sanat tai olla nyt herrajumala katsomatta uutisia, jos niistä tulee vain ahdistusta. Jättää liian suuret suunnitelmat ajankäytön ja vapaa-ajanmenojen suhteen tekemättä, jos niiden vuoksi ei saa enää untakaan. Ja lähteä ihan oikeasti sinne metsään ja olla vaikka vaan ihan hiljaisuudessa.

Ps. Ensimmäisen kirjoitukseni maalla asumisen mahtavuudesta löydät täältä: Miksi maalla on niin mahtavaa? Osa 1: Lumi

Pps. Lue myös nämä tekstini luonnon hyvää tekevästä vaikutuksesta:

Luonto ja maaseudun rauha tekevät työpäivistä tehokkaampia

Tänään oli vähän huono päivä

Lue lisää

2 comments

  1. Oi joi, nauraa hörähtelin täällä kirjoituksellesi, sillä tunnistan itseni juuri justiinsa tuollaiseksi, joka liiallisten ärsykkeiden keskellä alkaa käydä herkästi ylikierroksilla ja vatvoo jotakin dokumenttia viikko tolkulla mielessä. Maalla on tällaisen hermoheikon lempeä asustella, kun muistaa vielä pitää taukoa uutisista ja myös ajoittain somesta.

    1. ”Kiva” kuulla että joku muukin on tällainen kuin minä 🙂 Some on kyllä paha, se koukuttaa niin tehokkaasti. Uutisia en edes katso enää nykyään telkkarista, koska lehdistä saa kyllä tarvittavat tiedot ja niistä on helpompi jättää kaikki liian kiihdyttävä materiaali lukematta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Share