Mitä tehdä suuresta omenasadosta?

Omenoita

Näin syksyllä monen ongelmana on ylenpalttinen omenasato. Kylmä kesä ja alkusyksy ovat kuulemma viivästyttäneet omenoiden kypsymistä, mutta ainakin meillä on omenoita silti paljon.

Kaikki pihamme neljä omenapuuta ovat äitini istuttamia joskus kymmenisen vuotta sitten, joten kovin vanhoja ne eivät ole. Vanhin taitaa olla valkeakuulas, joka ei kuulu omiin suosikkeihini tuoreena syötynä, mutta hyvää omenasosetta siitä kyllä tulee. Tiesithän muuten, että omenasoseeseen ei tarvitse lisätä sokeria lainkaan? Itse poistan siemenkodat, leikkaan omenat lohkoiksi ja lisään kattilan pohjalle vähän vettä. Parissakymmenessä minuutissa omenat pehmenevät liedellä kannen alla, ja suuremmat sattumat voi pienentää sauvasekoittimella. Äitini tekee vielä parempaa, samettisen pehmeää sosetta, jonka hän puristaa vanhanaikaisen keittiöpuristimen läpi, mutta meillä laiskuuttamme tyydytään hiukan helpompaan versioon.

Omenoita

Suosikkini pihan puista taitaa olla keltakaneli. Omenoiden maku on vastustamaton, ja kaneliomenat maistuvat hirmu hyviltä myös kuivattuina. Aiemmin olen tehnyt kuivattuja omenoita hyötykasvikuivurissa poistamalla niistä siemenkodat ja leikkaamalla ohuiksi renkaiksi. Samalla kodin täyttää ihana omenan tuoksu. Tänä vuonna kuivurimme meni rikki, joten en tiedä, jaksanko alkaa värkätä omenoita uunissa. Kuivatut omenat ovat meillä lasten suurta herkkua, ja maistuvat ne kyllä aikuisillekin.

Kolmantena puuna on melba, jonka omenat ovat ihanan kirpeitä ja mehukkaita, mutta joka valitettavasti kärsii ruvesta joka ikinen vuosi. Olenkin pohtinut, pitäisikö koko puu kaataa, koska rupi tuntuu leviävän melbasta muihinkin puihin. Vai tulisiko rupea jostain joka tapauksessa?

Neljäs puu on lajikkeeltaan pekka, jonka ominaisuuksia voimme vielä vain arvailla, koska se ei ole vielä tuottanut kovinkaan paljon hedelmiä. Ainakin lajike on myöhäinen, mikä on tosi hyvä asia, etteivät kaikki omenat kypsy samaan aikaan.

puristettu omenamehu

Mutta entä sitten, kun omenoita on syöty jo kyllästymiseen asti tuoreena, paistoksena ja piirakkana, lahjoitettu naapureille ja sosettakin on hauduteltu pakastin täyteen? Tänä vuonna päätimme tarttua uuteen vaihtoehtoon ja viedä omenoita mehuasemalle mehustettavaksi. Kärräsimme omenoita (kaikkia lajikkeita paitsi pekkaa) mehustamolle neljä jätesäkillistä eli yhteensä 48 kiloa. Valmista mehua näistä tuli 30 litraa. Hintaa kertyi euro omenakiloa kohti eli 1,60 euroa valmista mehulitraa kohti, kun mehu pastöroitiin ja pakattiin hanapakkauksiin ilman pahvikuoria, jotka olisivat maksaneet erikseen. Ei siis ihan ilmaista, mutta hanapakkauksissa mehu säilyy hurjan pitkään ja pakastintilaa säästyy. Ja oih miten hyvää se omien omenoiden mehu onkaan! Aikaisemmin olen keitellyt mehua omenoista mehumaijalla, mutta tämä oli kyllä jotain aivan toista. Kuulemma eri lajikkeiden sekoitus onkin mehunteossa parasta, ja liian kypsiä omenoita ei kannata mehustamolle viedä. Liian raakojakaan ne eivät saa olla, mutta mieluummin hieman raakoja kuin ylikypsiä.

Omenoita

Mehustusoperaation jälkeen varsinkin keltakanelissa on vielä paljon syötävää. Odottelemme nyt rauhassa niiden kypsymistä ja mietimme, mitä niistä tehdä. Ehkä pitää vielä hankkia uusi kuivuri tälle syksylle, jotta saisimme syksyn omenaiset maut talteen.

Lue lisää

3 comments

  1. Hei! Omenoita olen kuivannut siten että laitan viipaleita naruun reiän läpi ja ripustanut ne ihan vain huoneenlämpöön keittiöön sopivaan paikkaan. Ne onnistuvat niinkin eikä tarvita energiaa kuivatukseen ja saa samalla ihanan tuoksun huoneilmaan.

    1. Heippa! Olen kuullut tuostakin tavasta mutta eipä jotenkin tullut mieleeni, kun kuivuri on ollut niin kätevä. Mutta ehkä sitä voisi nyt kokeilla, kun kuivuria ei ole käytettävissä 🙂

Vastaa käyttäjälle Jaana Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Share