Pakkanen yllätti maalla asujan

Talven tulon ei pitäisi olla yllätys kenellekään täällä pohjoisella pallonpuoliskolla asuvalle. Joka kesä tuntuu kuitenkin yhtä kaukaiselta ajatukselta, että auringon ja t-paitakelien jälkeen tulee vielä joskus se aika, kun pitää kantaa klapeja sisään hengitys huuruten eikä auto käynnisty ilman, että sen on muistanut laittaa etukäteen lämmittimeen. Talven tulon tietää, mutta sitä ei oikeastaan tunne luissaan todeksi ennen kuin pakkanen todella puraisee.

Maalla asuessa talven hankalat puolet korostuvat. Mikäs talvessa, jos voi vain katsella ikkunasta kaunista maisemaa kaukolämmitetyssä kerrostaloasunnossa ja töihin pääsee julkisilla kulkuneuvoilla, mutta tilanne on vähän toinen, kun talon lämmitys pitää hoitaa itse eikä julkista liikennettä ole. Toisaalta tässä kaikessa on tietysti oma tunnelmansa. Niin kliseistä kuin se onkin, on mukavaa kuunnella tulen rätinää pönttöuunissa ja hipsutella villasukat jalassa vanhoilla lankkulattioilla. Ei kyllä ole pahitteeksi, jos lattianraoista ei kamalasti vedä!

Talven lähestymisen on tänä vuonna tuntenut meillä ihan konkreettisesti, koska alakerran vessan remontti on edelleen kesken. Tällä viikolla olemme kyllä saaneet paljon aikaan, ja esimerkiksi seinään on nyt saatu lisättyä lähes kaikki villat, vain tuulensuojalevyt enää puuttuvat. Uusi ulkovuoraus lisätään sitten keväämmällä, ja seinä saa olla talven yli pressun alla. Seinän villoista huolimatta talossa on kuitenkin edelleen aika kolea tunnelma, koska vessan lattiarakenne on auki ja eristeet puuttuvat.

Tämä on jo kolmas syksy, kun meillä on tällä tavalla kylmään aikaan vuodesta jokin epämukava projekti meneillään. Aiemminkin ollaan oltu samalla asialla eli alapohjaa avaamassa. Nämä lattiarakenteiden uusimiset kannattaisi varmaan ajoittaa kevääseen ja kesään, mutta mikä siinä onkin, ettei omaakaan järkipuhetta oikein jaksaisi kuunnella. Toisaalta mitään ei tulisi koskaan valmiiksi, jos ei olisi valmis sietämään hetkittäistä epämukavuutta.

Juttelin hiljattain isäni kanssa remontoinnin lomassa siitä, minkälaisia arjen vaikeuksia ja projekteja meillä oli perheessämme siihen aikaan, kun itse olin lapsi. Pienet lapset ja vanha maalaistalo eivät olleet helppo yhtälö silloin 80-luvullakaan. Keskustelun jälkeen jäin miettimään, että ei meillä tässä nyt oikeasti niin rankkaa ole kuitenkaan. Kunhan vain vetää villapaitaa ylle, tarttuu remonttityökaluihin ja laittaa hihat heilumaan, tämäkin pieni epämukavuus on kohta selätetty. Sitten saa talvi tulla, ja pakkasista aiotaan jopa nauttia!

Lue lisää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Share